Ei-harrypotteri

J.K. Rowling: Paikka vapaana

Ikinä, koskaan, milloinkaan ei pitäisi tuomita kirjaa lopullisesti jo ensivaikutelman perusteella. En tarkoita sitä, että J.K. Rowlingin uutuudella kuvittelisi olevan jotain tekemistä Tylypahkan velhojen kanssa, vaan kirjan ensimmäistä kahtasataa sivua joiden aikana tarina ei vielä tempaissut mukaansa. Vietettyäni niiden aikana useamman normaalin ajankulun päivän (no, oikeastaan melkein viikon) Pagfordissa ja lähes pakotettuani itseni lukemaan kirjaa loppuun, yllätyin iloisesti kuinka nopeasti ahmaisin loput reilut kolmesataa sivua brittiläisen pikkukaupungin asukkaiden elämää.

Sisältää kahdet hautajaiset ja yhdet synttärit. Ja tämän enempää en spoilaa juonta.

Tarinan ehdoton vahvuus on siinä, että se on uskottava. Vaikka kukaan ei ole tarinan sankari ja kaikki ovat -omalla tavallaan- roistoja, löytyy Pagfordista sellainen kirjo ihmisiä, että he voisivat hyvin olla todellisia kaikkine salaisuuksineen ja luonteenpiirteineen. Henkilöhahmoista parhaiten mieleen jäävät Pagfordin nuoret Krystal, Andrew, Fats ja Sukhvinder, jotka toimivat tasapuolisina tarinankertojina aikuisten rinnalla. Paikka vapaana ei ole kaunis eikä lempeä kertomus. Se on kiero ja hauskakin, sisältäen kohtauksia joita ei toivo kenenkään elämässä tulevan vastaan kun kohtalot loksahtavat luontevasti toistensa lomaan.

Heikkous taas on se, että osa aikuisista hahmoista pysyy jonkinlaisen tunnistamattomuususvan peitossa ihan viimeisille sivuille asti: en muistanut ketkä olivatkaan naimisissa keskenään, tai saman suvun nuoremmat tai ne vanhemmat osapuolet. Kammoksun yleensä kirjan alussa olevia henkilöluetteloja, joiden kuvittelen antavan lukijalle etukäteen mahdollisuuden päätellä jotain tapahtumista tai henkilöiden välisistä suhteista. Paikka vapaana olisi kuitenkin tarvinnut tälläisen luettelon, varsinkin sen ensimmäisen kahdensadan sivun tueksi kun lukija vasta tutustuu kaupunkilaisiin.

Nykyaikaan sijoittuva realistinen ihmissuhde- ja juonittelusoppa ei ole aivan sitä, mitä yleensä luen, mutta pidin tästä. Omaan hyllyyn ja uudelleen luettavaksi Paikka vapaana ei päädy, mutta se on lukemisen arvoinen. Jos et saa tätä joululahjaksi, niin lainaa jossain vaiheessa kirjastosta! Ja muista: älä tuomitse tarinaa vielä alun perusteella.