sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Ihan jumbofinaalissa

Lauantai-ilta, Isku Areena ja Pelicans. Vastassa hyytävässä illassa Raipe ja Tampereen Ilves. Pakkovoiton edessä saldona oli kaksi pistettä rankkareiden jälkeen.

Itse ottelua on ruodittu jo asiantuntevampien tahojen toimesta, joten heitän muutamia kommentteja ja ajatuksia ihan faninäkökulmasta, jostain sieltä seisomakatsomon piippuhyllyltä. Häpeäkseni tunnustan eilisen kamppailun olleen tämän kauden ensimmäinen paikanpäällä, muut olen seurannut telkkarista.

Saavuin hallille kymmenisen minuuttia ennen pelin alkua. Tutkiessani fanishopin tarjontaa pääsin osalliseksi kyselyyn: "Montako kertaa kaudessa käyt pelissä? Kausikortti vai lippu? Millaista ohjelmaa täällä pitäisi olla ennen peliä jotta tulisit paikalle aikaisemmin? Entä mikä saisi jäämään pelin jälkeen halille? Järjestämme pelin yhteydessä lastentapahtuman, mitä siellä pitäisi olla? Nyt saa esittää ihan villejäkin ideoita!" Pahoittelut sille mukavalle kyselyn tehneelle mieshenkilölle, etten ihan ollut varautunut etukäteen haastatteluun, joten esitin varmaan melko tavanomaisia ja tylsiä ideoita. Vaivanpalkaksi sain kahvi&pulla -lipukkeen.

Lauantai-illaksi Iskua Areenalla oli aivan liikaa tyhjiä penkkejä. Seisomakatsomossakaan ei ollut tungosta.
Tunnelmassa ei ollut tietoakaan edellisen kevään turkoosina vyöryneestä metakasta. Ilves-faniryhmä piti eniten ääntä ja kotiyleisö syttyi kunnolla vasta rankkarikisassa, pelin loppumetreillä. Omaakin tunnelmaa latistivat hieman pelin tiimellyksessä kanssakatsojien suusta kuuluneet kiroukset ja manaukset. Mutta tosiasia on se, ettei peli ollut sitä mihin viimevuonna totuin. Silloinkin Pelicansissa oli uusia pelaajia, mutta heidät oppi tuntemaan luistelutyylistä tai ketjukoostumuksista varsin nopeasti. Joukkue oli tuttu.

Nyt maalivahti vaihtuu niin tiheään ettei ykkösveskaria ole ja kenttäpelaajista tunnistaa nopealla silmällä ainoastaan Smolenakin (kultainen kypärä) sekä Latvalan (sääntöjäuhmaavan käyrä lapa). Kun kukaan ei esitä jäällä mitään henkeäsalpaavaa, ei joukosta pysty erottumaan, ei ainakaan minun silmissäni. Ja se on todella harmillista.
Ondrej Pavelec päätyi toisessa erässä maaliverkkoon ja korjaili sitten varusteitaan.
Eilen kuitenkin koettiin positiivisin yllätys kun uusin tsekkitähtemme, NHL-apu Pavelec, piti nollan 65 minuuttia. OP laittoi hooverin takaisin siivouskomeroon ja nappasi näyttäviä koppeja. Lisää tätä, kiitos!
Kello käy jo erätaukoa, mutta pelaajat pistivät kokouksen pystyyn ihan väärään päätyyn.
Kultakypärä Smolenak hauskuutti faneja matsin jälkeen eikä miehellä ollut kiire pois jäältä.
Ison kiitoksen ja hatunnoston ansaitsevat ne kaverit, jotka huolehtivat Pelicansin näkyvyydestä sosiaalisessa mediassa. Viimekaudella mentiin sen suhteen eteenpäin iso harppaus ja sama tahti on jatkuu edelleen. Loistavaa! Jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavaa TV-mainosta... jatkaako mummo seikkailujaan, vai päästetäänkö joku uusi hahmo irti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.