sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Eräänlainen turkoosi kausipaketti 2012-13

Kun kausi päättyy jo runkosarjaan, se päättyy liian aikaisin. Pettymykseen. Tai kenties omalta osaltani pieneen helpotukseen, sillä lankamalja jää nyt tekemättä.

Pelit kuitenkin jatkuvat. Omat veikkaukseni osuivat tähän asti vain hutiin, joten olen kääntänyt jo toistamiseen takkia, tällä kertaa Porin suuntaan. Josko Ässillä menisi paremmin kuin Kärpillä? Lukko saa hyvin ottaa Saipan paikan arvailuissani...
Vain yksi voittaa.

Ja on vain yksi turkoosi joukkue.

Katsotaan hetki taaksepäin menneeseen kauteen ja kauemmaskin.

Kohokohdista
Loppukaudesta onnistui oikeastaan kaikki se, mikä ensin näytti menevän pieleen. Nähtiin hienoja maaleja, nousuja voittoon tappioasemasta ja ennen kaikkea joukkuepeliä isolla jiillä. Maagisia koppeja maalilla. Ensimmäinen iso askel pois alkusyksyn tahmeudesta oli Antti Niemen saapuminen Lahteen. Mies ei torjunut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tärkeintä NHL-tähden saapumisessa oli itse ele ja sen välittämä viesti: uskon tähän joukkueeseen. Antin perässä täällä nähtiin pari muuta tähtipelaajaa, joista maalivahti Ondrej Pavelec täytti tonttinsa mallikkaasti. "Omista" pojista Pekka Jormakka teki sen läpimurron, mihin hänellä oli potentiaalia. Kultakypärä on aina kultakypärä. Tästä on hyvä jatkaa tulevalla miehistöllä, keitä siihen sitten kuuluukaan.

Kauden erikoinen
Kummallisin turkoosi hetki koettiin eräänä aamuna, kun huomasin Jan Latvalan kurkistavan postiluukustani. Kyseessä oli paikallislehden mainos, jonka postinjakaja oli tuonut ilokseni. Se vain oli jäänyt jumiin postiluukkuun. Hieman unenpöpperössä vapautin miehen siitä pinteestä, mihin postinjakaja oli hänet jättänyt.

Suikkasen perintö
Jos historiallista ensimmäistä mitalia ei lasketa, on ajatuksissa sen jälkeen päällimmäisenä miehen verbaalinen lahjakkuus. Toisinaan siitä napsahti sakkojakin, mutta kaikenlaiset "höpöhöpöjuubaduubadiipadaapat" ja "sieltä me möngittiin"-lausahdukset jäivät elämään lahtelaisessa kiekkolegendassa. Koutsilla oli myös rohkeutta myöntää virheensä silloin kun kaikki ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Olisin pitänyt Suikkasen mielelläni mastokaupungissa vielä yhden kauden.

Eikä unohdeta Iliä!
Jos jotain kaipaan näin urhoteeveiden aikana, niin Radio voiman Iliä. Äänellä on selostettu monta historiallista hetkeä... tässä näyte Jyp-matsista. Uskon Ilin tekevän jonain päivänä läpimurron suuren yleisön tietoisuuteen.

Eikä joukkuetta, nehän siellä pelasivat!
Iso kiitos siis niin pelaajille kuin jokaiselle taustajoukoissa hyörineelle! Tarjositte jälkeen vauhdikasta turkoosia kiekkoviihdettä.

Lahti. Kiekkokaupunki.


Näillä mooveilla kautta 2013-14 kohti!

PS: lätkässä tapahtuu myös kesällä, esimerkiksi NHL:n varaustilaisuutta ei voi jättää väliin. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.