(suomennos Risto Pitkänen, kuvitus Tove Jansson)
Päädyin tämän kirjan pariin luettuani Jatkoajan keskustelupalstaa, jossa puhutaan paitsi lätkästä, myös sen vierestä -aika paljonkin. Tulen ja jään laulun kaikkia tähän asti julkaistuja kirjoja käsittelevässä ketjussa jutellaan kirjasuomennoksista vs. alkuperäisellä kielellä lukemisesta. Tästä innostuneena nimimerkki Chambza teki omat suomennokset Tulen ja jään laulun keskeisimmistä hahmoista sekä pienen tiivistelmän tähänastisista tapahtumista. Lue postaus omalla vastuullasi... ensinnäkin se spoilaa pikkaisen kirjoja 1-5 ja toiseksi en pystynyt lopettamaan hihittelyä vielä parinkaan päivän päästä!
Juttu ei suinkaan jäänyt siihen. Hieman myöhemmin nimimerkki muaddib latoi eetteriin tekstinpätkän ja minä olin myyty. Sukkana siis kirjastoon heti kun se oli mahdollista! Kirjahyllyssäni on Hobitti eli sinne ja takaisin mutta Lohikäärmevuoresta olin vain kuullut vaikka olen lukenut ainakin alkua Lohikäärmeennahkatakinvuoresta.
Tolkien ja Jansson olivat molemmat kirjoittajia sekä kuvittajia. Mutta kun heidät yhdistää outoon suomennokseen on tuloksena varsin kummallinen matka Keski-Maahan.
Katkelma Lohikäärmevuorta:
Näyttää tietävän minun ruokavarastojeni sisällön yhtä hyvin kuin minä itse! herra Kassinen tuumi. Hän oli äimistyksen vallassa ja alkoi aavistella että viheliäisistä viheliäisin seikkailu ole ehkä tunkeutunut suoraan hänen kotiinsa. Kun hän oli viimein saanut kaikki pullot ja veitset ja haarukat ja lasit ja lautaset ja lusikat ja muut kapistukset pinotuiksi isoille tarjottimille, hän oli hyvin kuumissaan: hänen kasvonsa punoittivat ja hän oli ärtyneellä mielellä:
- Julmetun jupina näille kääpiöille! hän sanoi ääneen. - Miksi ne eivät tule avuksi? - Katso ja kumma! Siinä Toppo ja Poppo seisoivat keittiön ovella, ja Kili ja Vili heidän takanaan, ja ennen kuin hän ehti sanoa veitsi kääpiöt olivat lennättäneet tarjottimet ja pari pikkupöytää saliin ja kattaneet uudelleen pöydän.
Ja sama Hobitiksi:
"Näyttää tuntevan ruokavarastoni yhtä hyvin kuin minä!" tuumi herra Reppuli joka oli kerrassaan pyörällä päästään ja aprikoi jo oliko jokin onneton seikkaili tunkeutunut hänen kotinsa seinien sisäpuolelle. Saatuaan kaikki pullot ja ruokavadit ja veitset ja haarukat ja lasit ja lautaset ja lusikat ynnä muut lastatuiksi isoille tarjottimille hänen tuli kuuma, hänen naamansa punoitti ja häntä rupesi suututtamaan.
"Voi peijooni ja jukranpujut näitä kääpiöitä!" hän sanoi ääneen. "Voisivat vähän autaa!" Ja ihme ja kumma!
Siinä seisoivat Balin ja Dwalin keittiön ovella ja Fili ja Kili heidän takanaan, ennen kuin Bilbo oli saanut sanaa suustaan, he olivat kiikuttaneet tarjottimet ja pari pientä pöytää saliin ja kattaneet kaiken sievästi.
En harmikseni saanut kirjastosta the Hobittia, joten joudun arvailemaan miten kyseinen kohta menee alkuperäiskielellä. Suomennosten perusteella veikkaan, että Lohikäärmevuori on käännetty enemmän sanatarkasti ja Hobitti lauseen tarkoituksen mukaan. Tämä näkyy Hobitin lyhyempänä ilmaisuna (katkelmien ensimmäiset lauseet) ja enemmän suomenkielelle ominaisina termeinä (julmetun jupinat vs. voi peijooni ja jukranpujut). Lohikäärmevuoren peruskerronnassa ei ole pahemmin mitään vikaa, mutta se häviää auttamattomasti Hobitille niissä Tolkienille ominaisissa kohdissa, joissa tarinankerronnan runollisuus ja kauneus lumoaa lukijan. Runojen suomennokset ovat Lohikäärmevuoressa valitettavan kankeita:
Jää usvavuoret kylmät taa,
loukkoihin, tyrmiin vaeltaa
toimemme on edellä koiton,
kun etsimme tenhokultaa.
Se tutumpi versiohan on:
Yli sumuisten kylmien vuorien noiden,
syvyyksiin ikiluolien, onkaloiden
matka jatkua saa, ennen kuin sarastaa,
luokse lumotun kullan kammioiden.
Eniten ihmetystä Lohikäärmevuorta lukiessa herättivät nimien ja paikkojen suomennokset. Ne kun olivat jo niin tuttuja Hobitista ja ja Sormusten Herrasta. Joissain nimissä tuntui olevan takana logiikkaa, osaa vain ei millään voinut ymmärtää ja lopputuloksena oli jonkinlainen ihmettelevä myötähäpeän tunne. Konnun wikissä on lista kaikista Lohikäärmevuoren nimistä, myös toisena suomennoksena sekä englanniksi. Eniten ihmetystä minussa herättivät Mörkkimetsä, Aukaukusti, Keijukas, Ukonnuoli sekä Tanska Vanskan poika. Gandalf sentään on saanut pitää nimensä myös Lohikäärmevuoressa.
Luen kirjani pääasiassa suomeksi, mutta olen lukenut opuksia myös englanniksi ja saksaksi, opiskeluaikoina pohjoismaiden historian tenttikirjan ruotsiksi ja jotain materiaalia graduun norjaksi. Suomenkielinen versio on tietenkin helpompi ymmärtää, toisaalta moni on sitä mieltä että alkuperäisestä tekstistä kadottaa jotain käännöksen myötä. Ymmärrän kommentin, mutta olen myös eri mieltä: mikäli alkuperäisen tekstin täydelliseen ymmärtämiseen tarvittaisiin äidinkieltä vastaavaa kielitaitoa (mitä minulla ei vieraista kielistä ole) katoaa tekstistä sen syvin ydin. Olen lukenut Sormusten Herran useaan kertaan suomeksi ja kerran englanniksi -edellä mainitusta syystä suomennos vie voiton. Samaa koskee Harry Pottereita, joista odotin suomennosta kuukausien verran... ja se odotus kannatti. Pottereita olen vain selaillut englanniksi.
Jo mainittujen suomennosten lisäksi halun nostaa hattua Tulen ja jään laulua kääntävälle Satu Hlinovskylle, joka on tehnyt tähän asti erinomaista työtä. Odottan -edelleen- innolla Lohikäärmetanssin suomennosta, sillä haluan päästä nauttimaan tekstistä sen todella ymmärtäen. Englanninkielisen version lukemisesta on jo yli vuosi. Jatkoa ajatellen luen alkuperäiskiellellä mieluummin jännäreitä tai jotain sellaista, missä tarinan ydintä ei välttämättä menetä vaikkei jokaista sanaa ymmärräkään.
Matka Lohikäärmevuorelle on ohi, mutta tartu Hobittiin ellet ole sitä vielä lukenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.