sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Lumikki ilman kääpiöitä

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Olipa kerran on yksi tämän hetken parhaita tv-sarjoja. Siinä Lumikki ja muut satuhahmot ovat joutuneet kirottuina meidän maailmaamme, unohtaen keitä oikein ovat. Jokaisen saduista edes kiinnostuneen tulisi seurata sarjaa.

Sattumaa tai ei, Salla Simukka on kirjoittanut Lumikin hieman erilaiseen tilanteeseen, keskelle Tampereen talvipakkasia. Yö on pimeä ja veri punertaa hangella.
Lumikki Andersson on lukiolainen, joka sattuu näkemään koulun pimiössä kuivuvia viidensadan euron seteleitä. Lähtökohtaa enempää tarinan juonesta ei kannatakaan ennen sen lukemista tietää, Punainen kuin veri kun on nuorille kirjoitettu jännäri. Ja jatkoa on luvassa: jo ilmestynyt Valkea kuin lumi sekä ensi vuonna Musta kuin eebenbuu. Odotan niitä mielenkiinnolla, sillä aloitusosa oli aikuiseenkin makuun maistuvaa luettavaa. Satujen ystävänä kiinnostuin tästä nähtyäni kirjailijan haastattelun joskus loppukeväästä. Sen perusteella odotin tarinalta enemmänkin satuviittauksia, mutta alun Grimmin Lumikki -lainauksen jälkeen niitä joutui odottamaan aika pitkään, mutta saatiin niitä sitten kirjan loppupuolella. Toisaalta, pitäähän jatko-osiinkin säästää jotain.

"Hanki hohti valkeana. Vanhan lumen päälle oli viisitoista minuuttia sitten satanut uusi, puhdas ja pehmeä kerros. Viisitoista minuuttia sitten kaikki oli ollut vielä mahdollista. Maailma oli näyttänyt kauniilta ja tulevaisuus oli häivähtänyt jossain edessäpäin valoisampana, rauhallisempana ja vapaampana. Tulevaisuus, jonka takia kannatti ottaa hurja riski, jättää kaikki yhden kortin varaan, yrittää riuhtaista itsensä irti kerralla."

Lumikki on sopiva nuorten jännärin päähenkilöksi: fiksu olematta kuitenkaan liian ärsyttävän nokkela. Itsenäinen, moderni nuori nainen joka toimii hyvin tämän sadun puikoissa. Nuortenkirjoissa on kohdallani usein, jo nyt aikuisena, se ongelma ettei se välttämättä ole uskottava jos hahmot tekevät liian aikuismaisia asioita. Punainen kuin veren lukiolaiset pystyivät ratkomaan rikoksen keinoilla, joita heillä ihan oikeastikin (no, genren antaessa tiettyä liikkumavapautta) olisi käytettävissä -uskottavuuspisteet tästä kirjailijalle, samoin hahmoista joita aikuinenkin pystyy ymmärtämään, vaikkei ihan aina samaistumaan.

Kirja on varsin lyhyt, mutta harvempi nuortenkirja muistuttaa ulkoisesti tiiliskiveä, joten se annettakoon anteeksi. Noin kahteen ja puoleensataan sivuun on nimittäin saatu mahtumaan varsin paljon tapahtumia keskittymällä olennaiseen.

Punainen kuin veri on mielestäni kaunein tänä vuonna julkaistuista kirjoista. Kolmivärinen design sopii satuun upeasti ja kiinnittää huomioni aina kun näen kirjan. Melkein tekisi mieli hankkia tämä hyllyyn pelkän kannen takia...
Aukuiset lukijat: hypätkää rohkeasti Lumikin matkaan tai hankkikaa kirja lahjaksi jälkikasvulle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.