torstai 5. joulukuuta 2013

Nainen joka kesytti hevosen, leijonan sekä suden ja teki kaiken muunkin.

Jean M. Untinen-Auel: Maalattujen luolien maa

Luolakarhun klaanista tuttu Ayla on matkannut jääkautisen Euroopan sekä viiden kirjan halki, saanut puolison ja lapsenkin. Nyt on aika kouluttautua zelandoniksi, sen ajan papin ja lääkärin yhdistelmäksi.  Koulutukseen kuuluu retkiä luolasta toiseen, emon laulun ja tarinoiden opettelua, valvomista, taivaankappaleiden merkitsemistä... kaikkea tätä kun odottelee hetkeä jolloin emo kutsuu palvelijakseen.
Aylan tarinan parhaat paukut on käytetty jo niissä sarjan ensimmäisissä osissa, eikä Maalattujen luolien maassa ollut oikein mitään juonellisesti kiinnostavaa. Pidin niistä muutamista kohdista joissa koulutetaan Zelandoneja ja opitaan jääkauden ihmisen maailmankuvasta:

"Neljäs pääväri on kirkas", mies sanoi. "Kirkas on tuulen ja veden väri. Kirkas voi näyttää kaikki värit, niin kuin silloin, kun katsoo tyynen lammen pintaa ja näkee siinä kuvan, tai silloin kun sadepisarat säkenöivät kaikissa väreissä auringon kilossa. Sekä sininen että valkoinen ovat kirkkaan muotoja. Kun katsoo tuulta, se on kirkas, mutta kun katsoo taivaalle, näkee sinistä. Vesi on usein sinistä järvissä ja Lännen Suuressa Vedessä, ja jäätiköiden vesi on syvää ja heleää sinistä."

Ikävä kyllä muu kerronta on pitkäveteistä ja lukijaa aliarvioivaakin toistamalla samoja asioita ja alleviivaamalla itsestäänselvyksiä:

Kaikki eivät suhtautuneet näytökseen yhtä suopeasti. Marona, joka oli itse mielellään huomion keskipisteenä, tunsi kateuden heräävän sisällään ja kääntyi sanomaan serkulleen Wylopalle: "En tiedä, kuinka kukaan jaksaa olla kaiken aikaa tuollaisten likaisten eläinten kanssa. Kun menee lähemmäs Aylaa, huomaa, että hän haisee hevoselle, ja olen kuullut että hän nukkuu suden kanssa. Inhottavaa."

Maronan nuiva, suorastaan vihamielinen suhtautuminen Aylaan tuotiin ilmi jo Luolien suojateissa ja silti kirjailija jaksaa muistuttaa siitä ärsyttävällä tavalla. Samoin Aylan erikoinen korostus, kesyn suden eläminen ihmisten kanssa... oikeastaan kaikki mainisemisen arvoinen ja vähänkin erikoinen asia Aylan matkan varrella tulee käytyä läpi uudelleen. Kirjailija on sarjaa työstäessään todella perehtynyt historiaan ja tietää millaisista punotuista astioista tai luulapioista hän kertoo. Toisinaan (tämäkin) kerronta menee liian pätemisen puolelle kohdissa, joissa kuvaillaan nykyisen tietämyksen kautta esimerkiksi kivistä siltaa joten yllä. Minun ajatukseni se heitti pois siitä maailmasta missä päähenkilöt elävät.

Luovutin Maalattujen luolien maan kanssa jo reilun kahdensadan sivun jälkeen ja luin loput kuutisensataa vähemmällä keskittymisellä, tylsien kohtien yli hypellen. Tätä vain ei pystynyt lukemaan kunnolla.

Loppuratkaisuna Maalattujen luolien maassa tarjotaan jo aiemmin luettua parisuhdekriisiä sekä nykyihmiselle itsestäänselvyyttä, tietoa siitä miten uusi elämä saa alkunsa (tämän Ayla aavisti muistaakseni jo ensimmäisessä kirjassa).  Lopun zelandonien kesäjuhlat muisttuvat kännisekoiluineen ja mustasukkaisuuskohtauksineen enemmän halpaa juhannuskomediaa kuin suurta tarinaa ihmiskunnan aamuhämärästä.

Pidin ensimmäisestä neljästä osasta, silloin joskus vuosikausia sitten kun ne luin, joten mitä ihmettä tälle sarjalle on sen jälkeen tapahtunut? Eniten minua ärsyttää ja raivostutta koko tarinan luettuani, miten sen taso laski loppua kohden ja mielenkiintoinen seikkailu muuttui tylsäksi. Ihan kuin joku olisi vienyt valtavan jäätelötötterön pikkulapselta joka on vasta ehtinyt maistella sitä -en tähän hätään keksi kliseisempää vertausta.

Niin pettynyt kuin Maalattujen luolien maahan olenkin, minun tekisi mieli noutaa kirjastosta Luolakarhun klaani ja tarkistaa kuinka paljon aika on kullannut muistojani siitä tarinasta. Haluaisin ottaa selvää miten suhtautuisin siihen tänä päivänä. En kuitenkaan tee niin, en ainakaan nyt, otan mieluummin riskin täysin uuden tarinan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.