perjantai 27. joulukuuta 2013

Yllättävän hyvä dekkari

Leif GW Persson: Ken lohikäärmeen surmaa

Yhdeksän henkilöä, joista vain yksi oli oikea poliisi. Muuten joukkoon kuului täydellinen suomalaisjuntti, chileläinen, venakko, nuori nokikana, lepakko, tanhupetteri, sekä vanha kunnon Lars Puupää Alm, vaikeasti kehitysvammainen jo syntyessään. Mihin poliisikunta oikein oli menossa, Bäckström ajatteli.
En yleensä lue dekkareita. Edellinen kosketukseni genreen oli kesältä 2010, useamman sattuman kautta. Olin kymmenen kilometrin korkeudessa ja pukeutunut t-paitaan missä luki "Jag hör röster". Ei ehkä se järkevin valinta lentokoneeseen... ja kuinka ollakaan: Qantasin stuertti osasi ruotsia, aloitti small talkin ja kuultuaan kotimaani katosi hetkeksi. Mies palasi mukanaan suomenkielinen pokkari Kuolema kulisseissa, jossa oli kolme Maria Lang -dekkaria. Kaveri luki ne ensin, enkä ihastunut itsekään. Tykkään arvoituksista silloin kun voin lukijana olla mukana ratkomassa sitä. Mutta en vain jaksa innostua siitä kenties kaikkein perinteisimmästä salapoliisiromaanista missä etsivä kokoaa epäillyt lopussa yhteen ja kertoo miten rikos tehtiin ja paljastaa syylliseksi sen kaikkein vähiten epäilyttävän henkilön.

Ken löhikäärmeen surmaa oli kaverin suositus samalla kun lainasin Turms, kuolemattoman. Leif GW Perssonin nimi oli minulle jotenkin etäisesti tuttu. Kirja odotti lukuvuoroa parisen kuukautta ja päätin tarttua siihen Autuaiden saaren jälkimainingeissa. Ikuinen rakkauskertomus kolkuttaa yhä takaraivossa ja kaipasin kovasti jotain aivan muuta luettavaa. Enkä siinä suhteessa joutunut pettymään lukemaani:

Ei ole helppoa olla Ruotsin paras (*ironiaa*) poliisi Evert Bäckström. Lääkäri on määrännyt miehen alkoholittomalle ja terveelliselle ruokavaliolle juuri kun ratkaistavaksi tulee tapaus mikä vaikuttaa tavalliselta juoppomurhalta. Keissi paljastuu paljon laajemmaksi ja sekalainen poliisikunta yrittää ratkaista sitä kilpaa ja toisiaan nokitellen. Jokaisella on oma suosikki epäiltyjen joukossa, mutta kuka on oikeassa ja ymmärtää vihjeet?

Perusdekkari siis kyseessä, mutta erittäin viihdyttävästi kerrottuna ja herkullisilla hahmoilla -jos vain sopeutuu kirjan räävittömään tyyliin. Jollain kummalla tavalla Evert Bäckströmistä ei voi olla pitämättä, ei vaikka mies olisi saanut syytteet vähintään työpaikkakiusaamisesta, rasismista, seksuaalisesta häirinnästä sekä virka-aseman väärinkäytöstä, mikäli kollegat olisivat kärryillä hänen ajatuksistaan tai kaikista tekemisistä. Toisaalta, ei Bäckström ole tarinan ainoa salakavala poliisi, eikä se tarinan fiksuinkaan tyyppi. Sellaista ei taida edes olla olemassa.

Reilu neljäsataa sivua oli mukaansa tempaavaa luettavaa ja toimi juuri ajoituksensa takia, se oli täydellistä vastapainoa rakkauskertomukselle. Kirjassa on myös mukavasti Suomi -viittauksia ja juoni pysyy ihan uskottavasti kasassa genren koukerot huomioiden. Mikään maailman paras kirja Ken lohikäärmeen surmaa ei ole, mutta sopii sairaan huumorin ja nokkelan sanailun ystävälle vaikkapa rantalukemiseksi. Loppuratkaisu on hieman liian perusdekkarimainen, osittain senkin takia että murhaajaan viittaava ratkaiseva vihje on ollut ilmeisen mahdoton kääntää suomeksi molemmissa merkityksissään ja murhaaja vetäistään esille takavasemmalta.

2 kommenttia:

  1. Hih, pitäisiköhän antaa Perssonille uusi tilaisuus? Melkein nukahdin kävelyasentoon kuunnellessani äänikirjana Putoaa vapaasti kuin unessa -dekkarin, jossa Evert tyrii hommia sivuosassa ja on lähinnä rasittava. Muutenkin siis pitkästyttävimpiä teoksia ever!

    P.S. Sinulla on kommenteissa päällä sanavahvistus. Onko tarkoituksella ja tarpeen? Kommentoijaystävällisempi vaihtoehto olisi esimerkiksi kommenttien ennakkotarkistus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan, ettei minulla ole aavistustakaan kuinka monessa kirjassa Evert Bäcksröm seikkailee... tässä oli viittauksia ainakin yhteen menneeseen tapaukseen. Veikkaan että tämäkään ei iske, jos ei se edellinenkään ole iskenyt. Itselle tämä vain osui sopivaan kohtaan eikä pitkästymisestä ollut tietoa.

      Laitoin sanavahvistuksen tarkoituksella päälle, ihan siltä varalta ettei joku robotti täytä yllättäen blogin kommenttikenttiä. Ärsyttävä se on, olen samaa mieltä, mutta mieluummin pelaan varman päälle. En välttämättä pääsisi aina hyväksymään kommentteja kohtuullisella aikataululla, joten valitisin mieluummin sellaiset asetukset missä kommentti näkyy blogissa heti kun se on jätetty. :)

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.