maanantai 6. tammikuuta 2014

Ihanaa pikkuleijonat, Ihanaa!

Pitkä loppiaisviikonloppu on vielä kesken, pitkä lätkäviikonloppu sen sijaan päättyi eilen kultajuhliin. Neljä peliä ja neljä voittoa turkoosipaidoille tai Leijonille, aivan upeaa!

Kuvituksena kuvankaappauksia Twitteristä pikkuleijonien kultahuumasta.
PERJANTAI
Lukko - Pelicans 0-2

Vuosi 2013 päättyi voittoon ja 2014 jatkui samalla tavalla. Ehdin mukaan peliin vasta kolmanteen erään Radion voiman kautta. Tärkeintä tässä voitossa oli turkoosin jengin voittoputken alku (putki se on kahdenkin voiton mittainen) sekä Jere Myllyniemen kauden ensimmäinen nollapeli. We're gonna win'iin ei vain voi kyllästyä.

LAUANTAI
Pelicans - TPS 4-0

Kolmas voitto putkeen ja toinen nollapeli! Wuhuu! En valitettavasti ehtinyt pelipaikalle Isku Areenalle, joten tämäkin matsi tuli seurattua radion kautta. Edelliset voitot eivät olleet enää sattumaa, jotain positiivista on tapahtunut ja se on siivittänyt turkoosipaidat (sääli)playoff -viivan paremmalle puolelle. Lähetyksen ajan jäältä välittyi iloinen tekemisen meininki ja usko kiekkojumaliin. Pelicans is back!

Kanada - Suomi 1-5

Lyhyt hengähdys Pelsujen voiton jälkeen ja linnoitautuminen TV:n ääreen jännäämään miten pikkuleijonille käy Kanadaa vastaan kun panoksena on finaalipaikka. Tästä turnauksesta ei juuri höpisty etukäteen eikä menestystä odotettu. Heräsin itsekin seuraamaan nuorten otteluja vasta tästä matsista alkaen. Kaikkea vain ei ehdi, mutta aina voi raivata aikaa tärkeämpiin hommiin...
Kiekon emämaa Kanada on aina paha vastus, oli kyseessä mikä ikäluokka tahansa. Ja nuorten MM-kisoihin maa lähtee aina voittamaan kultaa. Tykkään Kanadan tavasta pelata ja odotin kovaa, viihdyttävää matsia. Viihdyttävä se olikin, vaikka Kanada oli aivan kohmeessa. Päävalmentaja Karri Kiven taktiikkaa ei ole hehkutettu turhaan, se oli täydellinen ja sai vastustajan rosterin näyttämään amatööreiltä.
Kanada -ottelu alkoi edetessään muistuttaa yhä enemmän Torinon 2006 Suomi - Venäjä välierää. Leijonat pelasi silloin niin loistavaa peliä, että olin varma voitosta jo kolmannen erän puolivälissä. Ei ollut mitään syytä pelkoon tai paniikkiin, homma oli niin hyvin paketissa. Siitäkin matsista mentiin finaaliin Ruotsia vastaan. Ja samanlainen usko leijonajoukkuetta kohtaa syttyi myös lauantai-iltana. Ei hätää. Me hoidetaan tämä. Rauhallisin mielin finaaliin. En edes pelännyt taktiikan pettämistä tai joukkueen lepsuilua. Esitys Kanadaa vastaan vain oli niin vakuuttavaa kiekkoa.

Maikkari teki pelin jälkeen hienon eleen ilmoittamalla että finaali näkyy myös ilmaiskanavalla.


SUNNUNTAI
Ruotsi - Suomi 2-3 je
Unelmafinaali. Nu tar vi Guld. Turnauksen suola on jokaisen ottelun mahdollisuus. Altavastaaja saattaa voittaa ja ihmeitä tapahtuu. Kaikesta huolimatta Suomi lähti finaaliin altavastaajana ja mikäs siinä. Kun kiekko pomppii se saattaa pomppia todennäköisyyksiä vastaan. Ja se jos mikä tekee nannaa. Jääkiekko on joukkuelaji isolla J:llä. Yksilö ei koskaan voi voittaa yhteen pelaavaa joukkuetta, mutta Joukkue voi voittaa joukon yksilöitä.

Katsoin eilen myös toisella silmällä pronssipelin. Se ei tarjonnut vielä kummoisia alkulämpöjä saunailtaan. Kanada oli edelleen aneeminen ja Venäjä halusi mitaleita sen verran enemmän että mätti ne tarvittavat maalit. Toisaalta eipä matsiin ollut omalta osalta mitään panosta tai jännitettävää. Lähinnä varmistelin että ehdin kaivaa ajoissa Suomi -rekvisiitan esille.

Suomi sai salama-alun ja maalin heti alkuun. Sitten taisteltiin. Toisessa erässä Ruotsi tasoitti ja Malmön areena teki aaltoja. Hetken. Suomi meni pian jälleen johtoon. Tuomarit halusivat ratkaista pelin jakamalla Suomelle kolmannessa erässä jäähyjä liukuhihnalta. Menihän se lopulta sinne, ei kukaan kestä jatkuvaa alivoimaa. Karri Kivikin ihmetteli ja pääsi otsikoihin. Jatkoerään mentiin. Kuten 1998 kun Suomi voitti edellisen kerran. Joskus historia vain toistaa itseään. Se oli tahtomaali.

Kaikki kunnia Ruotsille, joka taisteli viimeiseen asti kullasta. Finaali oli jännittävää seurattavaa alusta loppuun. Urheiluvuosi 2014 on lähtenyt upeasti liikkeelle ja onnistumisia on tullut myös kiekkokaukalon ulkopuolella. Toivotaan, että menestys ruokkii menestystä. Tästä on hienoa lähteä kohti talven seuraavia koitoksia:

Pelaako Rasmus Sotshissa? Entä Teemu? Se selviää huomenna... nyt saa vielä naattia. 

Kiitos pikkuleijonat, kiitos Suomi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.