Osta kirja, oli se päivä. Ja minä ostin, vaikken olisi tarvinnut, en ajatellut, odotin pakettia ja ehkä yllätyin. Ohut se oli, ei sitä mitä kuvittelin, vaan voiko kirjaa koskaan kuvitella?
Ei, ehkei sitä voi lukeakaan.
Ehkä emme koskaan lue kirjaa, emme oikeasti.
Sillä kirjailija ihan varmasti hämää lukijaa laittamalla kansien väliin jotain, mitä ainoastaan hän itse tietää.
Sanat ovat vain kuori katoavalle todellisuudelle.
(Lentokone syöksyy maahan. PUM.)
Ja sikiönä kuollut, elämäänsä pohtiva ja kuolemaa ihmettelevä kertoja. Miten se vaeltaa hautaustoimiston käytävällä, en ymmärrä.
En tiedä, mitä sukua kirjan henkilöt ovat toisilleen. Heitä ajaa vimma elämään ja kuolemaan, mutta mitä he tekevät toisilleen? Elävinä vai kuolleita? Ketkä tätä tarinaa kertovat?
(Komeetta putoaa halki avaruuden.)
On kauniita ajatuksia, selkeitä lukuja joiden tarina viiltää sisintä ilmaisun riemuna. Ja sitten lukuja, joista ei tunnista päähenkilöä, ei ymmärrä hänen tavoitteitaan.
Lukija miettää heittääkö kirjan seinään huutaen "tämä on täyttä paskaa!" vai ahmiako kirja loppuun. Sillä aina on toivoa paremmasta, on, vaikka kuolleet väittävät ettei ihminen elä elämässä elämälle vaan kuolemalle.
Luin tämän loppuun. Olen hämmentynyt.
(Ja se komeetta putoaa edelleen kohti maata.)
Ehkä lukunäytteessä on enemmän järkeä. Valitsen selkeän pätkän:
***
Varsinainen kasvubisnes tämä ei ole, mutta ei kasvunäkymiä koskan vedetä alaspäinkään. Rahoituskatteemme on kunnossa. Meillä ei ole markkina- eikä geopoliittisia riskejä. Ennen pitkää asiakas tulee varmuudella palvelun tuottajan luo. Emme ole koskaan olleet erityisen tuotantolähtöisiä, koska toimintamme perustuu selkeästi asiakaslähtöisyyteen. Asiakkaat tulevat luoksemme jalat suorina. Yksityinen kulutus ei hiivu. Kuluttajien luottamus on rajaton, he eivät usko koskaan kuolevansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.