keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kaksi miestä ja kartano

Jan Guillou: Keikari

Joulupukki kuuli toiveen ja toi minulle lisää luettavaa Jan Guilloun Suureen vuosisataan. Edellinen osa Sillanrakentajat oli positiivinen yllätys ja jäin kaipaamaan jatkoa norjalaisten insinööriveljesten seikkailuihin.
Keikari on Sverren tarina niiltä vuosilta kun hän ei ollut mukana  Sillanrakentajissa. Sverre seuraa rakastaan Albieta Englantiin miehen kotitilalle Manninghamiin, mikä ei olekaan "talo ja pari lammasta", vaan ihan oikea kartano. 1900-luvun alussa Englanti oli suhteellisen suvaitsevainen paikka jossa kahden miehen suhde ei herättänyt tarpeetonta närää, ei ainakaan jos osasi pitää pystyssä tarpeelliset kulissit. Tässä kartanoiden ja suurkaupunkien, huvitusten sekä taiteen maailmassa eletään sääntöjen mukaan ja luovitaan roolista sekä rakastajasta toiseen. Meno muistuttaa paikoitellen jo ajankuvauksen yhtäaikaisuudenkin takia Downton Abbeyä, tosin sillä erolla että Manninghamin jaarli on gay, eikä Keikarissa kuvata elämää palvelusväen silmin.

Guilloun vuosisadan vahvuus on sen tuore Pohjoismainen näkökulma. Henkilögalleriaan ei kuulu suuria poliittia päättäjiä ja osittain saksalaistuneet veljekset kohtaavat ensimmäisen maailmansodan ristiriitaisesta vinkkelistä. Eikä se sota jätä rauhaan edes herrasmiehiä. En tunne entuudestaan tuon ajan gay- tai taidepiirien elämää, mutta Guillou on luonut nistä uskottavan kuvan. Sverren rakastettu Albie tosin jäi hieman hajuttomaksi henkilöksi ja sainkin hahmona enemmän irti hänen sisarestaan Margretesta, joka on Downtonin lady Sybilin henkinen pikkuserkku.

Keikarin huono puoli on sen lyhyys. Kirjassa on ainoastaan 375 sivua kuvaamassa lähes kahdenkymmenen vuoden jaksoa ja olisi mielelläni lukenut enemmänkin. Tarinassa hypätään välillä useita vuosia eteenpäin ja tapahtumasta siirrytään toiseen varsin nopeasti. Toisaalta eipä tässä sitten ollut yhtään tyhjäkäyntiä tai turhaa diipadaapaa, vaan viihdyttävää historiankuvaa.

Jäänkin odottamaan Keikarin extented editionia tai ellei sitä ole luvassa, niin sitten sarjan seuraavaa osaa Mellan rött och svart...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.