Norsupalloa ei saa kiinni eli Sotshin jälkilöylyt

Kisat päättyivät, kotkatsomo on hiljentynyt. On Sotshin olympialaisten yhteenvedon aika. En käy läpi koko kisoja, en analysoi suomalaissuorituksia tai mitaleja vaan nostan esiin muutaman sykähdyttävän ilmiön.

Jutun kuvituksena on kisojen aikana twiittamiani leijonakuvia. Käsinuken olen saanut lahjaksi joskus ala-asteella ja tein sille oman suomipaidan vuoden 2003 kotikisoihin. Nyt innostuin lavastamaan leijonan muutaman ottelun henkeen.


Tapaus Kaj Kunnas

Naisten jääkiekon selostus jakoi kansan kahtia. Ensimmäinen ottelu meni Kunnaksen tyyliä ihmetellessä. Kun mies nappasi seuraavaan otteluun aisaparikseen Ville Haapasalon, olin myyty! Selostus erottui edukseen juuri sillä ettei se lähtenyt matkimaan Mertarantaa tai muita selostajia vaan Kunnas luotti omaan tyyliinsä. Kuka muu olisi halannut Teemu Selännettä pronssiottelun jäkeen? En vieläkään tiedä mikä kiekkotermi on "norsupallo", mutta mitä väliä!

Leijonat perkasi turskat alkusarjassa vakuuttavalla esityksellä.

Radion voima

Seurasin kisat pääasiassa televisiosta. Kisojen puolivälissä kokeilin myös Yle Puhetta ja sain aivan uudenlaisen kisakokemuksen. Sen jälkeen laitoin yhä useammin radion päälle ellei menossa ollut Leijonien lätkämatsi. Miksi näin? Koska radio välitti monesti tunnelmaa paremmin kuin televisio. Kun tiskaa keittiössä eikä näe kuvaa saa radiolähetyksestä paljon enemmän irti kuin TV:n äänestä. Radio myös mahdollisti useamman lajin seuraamisen helposti yhtä aikaa ja siirrot eri paikkojen välillä tehtiin jouhevasti.

Kolme kruunua ei maistunut Leijonille niin hyvin kuin kuvassa.

Nuoret ja vanhat leijonat

Kiekkoturnaus päättyi haikeisiin leijonajäähyväisiin. Haastatteluissa on kehuttu joukkueen yhteishenkeä ja se myös välittyi kotikatsomoon. Se kirkkain mitali jä edelleen odottamaan (naisten osalta harmillisesti kokonaan saamatta), mutta lajin tulevaisuuden suhteen ei tarvitse olla huolissaan. Monet ottelujen jäätävimmät, rauhallisimmat, veretseisauttavimmat suoritukset nähtiin hädin tuskin täysi-ikäisten leijonien ansiosta. Joukkue oli loistava paketti nuoruutta, taitoa ja kokemusta -sekä ennen kaikkea sydäntä.

Venäjä katosi kartalta sekä Sotshin kiekkokaukalosta.

Sykähdyttävin urheiluhetki 2014?

Tästä äänestetään vasta loppuvuodesta, mutta ellei miesten parispintin ratkaisuhetkien radioselotus ole mukana listalla, jokin on pahasti pielessä. Siis selostus, ei Sami Jauhojärven ja Iivo Niskasen voitto. Näin tämän livenä televisiosta, siitä selostuksesta en muista mitään sillä huusin itse koko ajan. Voiton jälkeen somessa hehkutettiin radioversiota ja pakkohan se oli kuunnella. Kyseessä on yksi parhaita selotuksia ikinä: Jarmo Lehtinen ja Reijo Jylhä vetävät homman tunteella kotiin. Saksalaisen kaatumisesta lähtien selostus menee huutamiseksi ja loppusuoran "Ei saa kiinni, ei saa kiinni...." on jo legendaa. Pätkä päätyi hyvin nopeasti juutubeen.


Niin, eikä unohdeta Muksista, se oli aivan ihana!!!

Kiitos Sotshi, onnittelut suomalaisurheilijoille ja kohti seuraavia olympialaisia!