tiistai 25. maaliskuuta 2014

Ei todellakaan perinteinen prinsessasatu

Anni Nupponen: Putoavan tähden prinsessa

Tarina alkaa kun prinsessa Rhéta herää tornissa nukuttuaan vuosikymmenet lumottua unta. Ja siihen loppuvat kaikki tutut kliseet. Ei ole prinssiä herättämässä. On vain hiljainen torni ja satumaailma, mikä on muuttunut. Prinsessa jättää tornin.
Tähti. Tähti oli putoamassa ja hän -mutta hän ei muista, mitä tapahtui. Metsä ympärillä näyttää väreilevän. Lumous pitää yhä. Kuka sen ikinä onkaan taiaksi kehrännyt, on ollut varsinainen traditionalisti. Eläimiä alkaa kerääntyä Rhétan luo, pienet linnut laskeutuvat hänen olkapäilleen visertämään. Vaivoitta Rhéta kurkottaa kiinni kanin, katkoo sen niskat ja nylkee sen veitsellään.
Polttopuuta löytyy helposti. Rhéta tekee tulen ison kiven suojaan. Hän syö varovasti, tunnustellen, vatsa ja suu ja koko keho tuntuvat nyt lämpiävän ja heräilevän. On omituista ja noloa syödä eläinten katsellessa. Vähitellen niiden silmiin palaa normaali ilme ja ne alkavat etsiä ravintoa sen sijaa, että toljottaisivat Rhétaa älyttöminä.

Putoavan tähden prinsessa on hankala kirja blogattavaksi. Sen juonen tai tarinan tarkempi selittäminen pudottaa spoilerin toisensa jälkeen, joten yritän vältellä niitä mahdollisimman tarkkaan. Kirja nimittäin on sen verran tuore ja omaperäinen, etten halua pilata kenenkään lukunautintoa. Pidin tästä erittäin paljon, niin kerrontatyylistä kuin tarinastakin. Anni Nupponen oli minulle ennestään tuntematon kirjailija, mutta nyt haluan lukea myös hänen esikoisensa jos vain saisin sen jostain käsiini. Nainen ja kuningas on voittanut kuvastajan 2009.

Rhétan tarina on eräänlainen anti-valtaistuinpeli. Hän on kuningattaren tytär ja heräämisensäkin jälkeen merkittävä henkilö. Rhéta ei kuitenkaan halua valtaa, hänen elämänsä kulkee Rhiandarin valtakunnan sivukujilla, jossain missä oman itsensä etsiminen on tärkemäpää kuin kruunu. Kirjan maailma on uskottavasti rakennettu ja Rhéta on päähenkilönä tarpeeksi mielenkiintoinen pitämään koossa juoneltaan "tavallista" tarinaa. Tavallisella tarkoitan edelleen mahdollisen valtataistelun sekä valtakunnan keskeisimpien tapahtumien seuraamista sivummalta. Putoavan tähden prinsessa ei kuitenkaan ole tavallinen tarina, siitä pitää huolen satuvaltakunta erilaisine lumouksineen. Kirjan muut henkilöt jäävät (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) Rhétan varjoon enkä aina ollut perillä kaikkien sivuhenkilöiden identiteetistä, mutta se ei haitannut tarinan seuraamista.

Ei  Putoavan tähden prinsessa täydellinen kirja ole, esimerkiksi puolivälin paikkeilla tapahtumat etenevät hitaammin eikä juonenkäänteitä ole niin paljoa kuin alussa tai lopussa. Se kuitenkin yllätti raikkaudellaan ja kirjailijan rohkeudella lähteä kertomaan erilaista prinsessatarinaa.

Suosittelen tätä kaikille ennakkoluulottomille satujen ystäville.


*Lisäys 28.3. Lahden kaupunginkirjastosta vastattiin kyselyyni ja toiveeseen: Nainen ja kuningas hankitaan hyllyyn. Jes!

4 kommenttia:

  1. Anti-valtaistuinpeli on aika osuva kuvaus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Nainen ja kuningas odottaa hyllyn päällä lukuvuoroa. Saapa nähdä millaisen kuvauksen siihen keksii...

      Poista
  2. Täytyy sanoa, että en erityisemmin pitänyt kirjasta. Tai noin puoliväliin saakka kyllä. Siihen asti tarinalla oli punainen lanka - avaruuslaiva ja mitä se tuokaan mukanaan? Odotin innostuksella ja sitten punainen lanka toisensa jälkeen katoili hiljalleen ja jouduin lukemaan prinsessan arkisesta elämästä asunnonostosta, työtehtävistä ja muusta yhdentekevästä. Ei ollut ollenkaan minun kirjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja jakaa mukavasti mielipiteitä, ihan ymmärrettävästi. Jos tästä ei pitänyt, niin kannattaa testata millaiselta Nainen ja kuningas tuntuu. :)

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.