sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Lauantaihuumaa koko rahalla, vol 2

Pelicans - Tappara 2-1 je

Hyvää huomentapäivää Lahti!
Oikein iloista, turkoosia sunnuntaipäivää mastokaupunki!

Pleijareissa pelataan nyt ensimmäistä kunnollista kuolemanpelivaihetta: kahdeksan joukosta karsitaan neljä parasta mitalipeleihin ja neljä lähetetään tylysti kesälomalle. Panoksia on nostettu ja monen asiantuntijan puheessa jo ennen ensimmäistäkään pudotuspeliä lytätty turkoosi jengi taistelee tosissaan pääsystä mitalipeleihin. Edellisen ja toistaiseksi ainoan kerran sinne mentiin keväällä 2012 game sevenin kautta. Silloin Pelicans oli ollut runkosarjan kakkonen ja vastassa oli säälipleijareista jatkoon päässyt Kärpät. Nyt asetelma on päinvastoin: säälijatkoonmenijä Pelicans vastaan runkosarjakakkonen Tappara. Sopii minulle!
Lärpyttimet oli jaettu väärä puoli päällepäin.
Sarjan ensimmäinen ottelu perjantaina meni minulta hyvin pitkälti ohi, pystyin seuraamaan vain satunnaisesti tulospalvelua. Kun sinne ei ilmestynyt heti murskalukemia ja Tappara vei ottelun vain maalin erolla oli selvää, ettei tämä sarja ole kirvesrinnoille mikään läpiheittojuttu. Panos lauantai-iltaan ja sarjan ensimmäiseen kotiotteluun oli kuitenkin kova: voitolla tasoihin tai tappiolla lisää kurottavaa.
Pelicansin liike oli parempi jo ennen pelin alkua.
Pelicans luisteli hyvällä sykkeellä ja asenteella läpi koko ottelun. Vaikka jäähyt tai pienet herpaantumiset välillä antoivatkin paineen vierasjoukkueelle, ei tässä mitään altavastaajia oltu kuin paperilla ja spekulaatioissa. Ei ylivoimaisiakaan, ei todellakaan. Jäällä kamppaili kaksi tasaväkistä joukkuetta, peli oli viihdyttävää kuten pleijareissa pitääkin olla. Kevät on pelaajien ja fanien parasta aikaa! Tämä sarja ei tule menemään poikki vielä viidestäkään, veikkaan. Voittaja on se, kumpi pelaa suuremmalla sydämellä. Hannu Aravirran kommentit ottelun jälkeen luovat uskoa siihen etttä se suurempi sydän on turkoosi, ei oranssi.
Tuttu näky toisessa erässä: Tampereen mies jäähyboksiin.
Parisen kuukautta sitten sisäinen kukkahattutätini olisi voinut kirjoittaa vastustajan tai tuomareiden mollaamisen lapsellisuudesta. Eilen huusin pää punaisena spontaanisti sellaisen kattauksen urpoa, nuijaa, tampiota ja kirosanoja että pitäisi hävetä. En kuitenkaan häpeä, en sitä että eläydyn peliin ja pidän omien puolta. Tavarat pysyvät taskuissa läpi ottelun ja vierasjoukkueen kannattajat ovat aina tervetulleita Isku Areenalle. Tämä on vain lätkää ja ehdottomasti parasta paikanpäällä koettuna.
Kolmannessa erässä kilahti ja Bryan Adams saatiin soimaan!
Olen useamman kerran ollut valmis lähettämään Ilkka Pikkaraisen maata kiertävälle radalle tai johonkin muuhun vaikeasti saavutettavissa olevaan paikkaan, missä on mahdotonta pukea turkoosia pelipaitaa. Ja nyt on aika nöyrtyä ja perua puheita:

Pikkarainen, olen pahoillani! Älä mene minnekään. Hämmennä, taklaa ja tee ihan niin monta kiekonriistoa ja alustusta voittomaaleihin kuin vain haluat. Tee vaikka itse se voittomaali. Helppoa sanoa jälkikäteen, mutta kun nappasit jatkoerässä kiekon Tapparan maalin kulmalta, liikkeestä näki, että siitä seuraa vain hyvää. Se oli maaginen hetki kun jo etukäteen tiesi että muutaman sekunnin kuluttua on voittotuuletusten aika. Toivottavasti fanikaupassa ollaan hereillä ja tilataan pikana seuraavaan otteluun turkooseja paitoja kuvallasi. Tekstinä voisi olla perinteinen "täällä vartioin minä" tai luovempi "100kg laatulihaa Sonkajärveltä". Selkäpuolelle sitten numero 51.
Tapparan tasoitusmaali sai oranssin katsomon aivan sekaisin.
Joukkue keskittyy jo seuraavaan otteluun eikä omakaan ajatus ole pahemmin karannut yhtään tätä sarjaa pidemmälle. Ratkaisut ovat niin pienestä kiinni, on turha kurkottaa yhtään edemmäs. Nautitaan, kannustetaan, pukeudutaan turkoosin!
Jatkoerä päättyi iloisiin tunnelmiin. Lärpyttimet heiluivat katsomossa tai lensivät jäälle.

Kiitos Pelicans, kiitos metelöinnistä lahtelainen yleisö!

Jatketaan turkoosia huumaa ja täytetään Isku Areena viimeistä paikkaa myöten, jookos?

2 kommenttia:

  1. Nämä sinun kiekkopostaukset voittavat sanomalehden kiekkouutiset mennen tullen. :) Kannatan (tietysti, ei kait Oulussa muuta voi) Kärppiä, mutta sympatiat ovat myös turkoosien puolella. Tsemppiä Tapparaa vastaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! :) Olen viettänyt reilut viisi vuotta oululaisena, joten sympatiseeraan Kärppiä aina kun eivät pelaa meitä vastaan. Näissä kiekkojutuissa haluan tuoda esille fanin tuntemuksia ja näkökulmaa, liiallista virallista analysointia vältellen.

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.