sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kesän eroottinen opus

John Cleland: Fanny Hill

Tähän mennessä ainoastaan talon tytöt olivat turmelleet viattomuuttani, heidän hekumalliset puheensa, joissa siveyttä ei suinkaan kunnioitettu, heidän kuvauksensa kohtauksistaan miesten kanssa, olivat opettaneet minua tajuamaan heidän ammattinsa luonteen ja mysteeriot ja ne saivat elävän ja lämpimän veren kohisemaan jokaisessa suonessani; mutta ennen kaikkea vuodekumppanini Phoebe, jonka uskollinen oppilas olin, käytti kaiken taitonsa antaakseen minulle makua nautinnon ensivivahteista, ja luontoni lämmenneenä ja avoimena näin mielenkiintoisille kysymyksille, houkutteli esiin uteliaisuuden, jota Phoebe ruokki taidokkaasti johtamalla minua kysymyksestä kysymykseen ja selitti minulle kaikki Venuksen arvoitukset. Mutta tällaisessa talossa ei voi kauan asua joutumatta omin silmin todistamaan paljon enemmän kuin mitä hänen kauvauksensa ja selostuksiensa perusteella saatoin kuvitella.
Kurtisaani Fanny Hill muistelee uraansa 1700-luvun kohukirjasa. Orvoksi jäänyt maalaistyttö on niin naivi, että lähtee Lontooseen työn ja huvitusten perään, mutta päätyy tienaamaan elantonsta herrasmiesten vuoteisssa. Vanhempi ja viisaampi Fanny antaa anteeksi nuoruuteensa teot ja kertoo avoimesti mitä hänelle ja ystäville on tapahtunut.

Fanny antaa elämästään kuvauksen, jonka mukaan kurtisaanin ammatti oli 1700-luvun joka tytön toive. Fannyn rakastajat ovat kaikki nuoria tai ei vielä liian vanhoja, komeita, hyväkäytöksisiä ja hyvin varusteltuja. Yksikään mies ei ole lihava, pahanhajuinen, väkivaltainen, sairas pervo tai impotentti. Rikkailla miehillä on varaa hukuttaa Fanny lahjoihin eikä reilu parittajarouva ota kaikesta kuin hyvin pienen palkkion. Fannyn työtoverit ovat mukavia ja on ihan ookoo jos yksi heistä käyttää hyväksi idioottia poikaa ja toisaalta pieni piiskaus ei ole haitaksi Fannylle.

Moraalisaarnan sijaan todettakoon, että Fanny Hillin tarina on oman aikansa Fifty Shades, harlekiinihömppää ja viihdettä. Tarina onnettoman alun saaneesta tytöstä, joka tuurilla sekä työllä onnistuu saavuttamaan rikkauden sekä rakkauden. Seksikohtauksia on paljon, ne on kirjoitettu kiertoilmauksin ja silti hyvin suorasukaisesti. Nykylukija saa kuitenkin eniten irti kirjan vanhasta ilmaisutyylistä.
Lukemani Fanny Hill on Suuren Suomalaisen Kirjakerhon kuvitettu versio vuodelta 1984. Mustavalkoiset piirrokset sopivat hyvin 1700-luvun tunnelmaan ja joukkoon mahtuu muutama rohkea kuva, mitkä eivät jätä enää mitään mielikuvituksen varaan. Aikuisten romaaneissa voisi minusta olla enemmänkin kuvitusta, olen törmänyt niihin tähän mennessä oikeastaan vain fantasian puolella. Esimerkiksi englanninkielinen, kuvitettu Taru Sormusten Herrasta oli lukuelämys myös silmille.

Fanny Hillin ensimmäiset sata sivua menivät verkkaisesti jonkinlaisen uutuudenviehätyksen ja tirkistelynhalun voimalla sekä junamatkan viihdykkeenä. Loput sata sivua luin päästäkseni kirjasta eroon. Ei minulla ole mitään eroottista kirjallisuutta tai kirjallisuudessa olevaa erotiikkaa vastaan, se vain vaatii toimiakseen kunnollisen juonen sekä kiinnostavat päähenkilöt. Fanny Hillin eroottisuus jäi tulipahan luettua ja tirkisteltyä -osastolle.

2 kommenttia:

  1. Tämä oli jotenkin tosi mainio luettava, vaikka juonessa ei tosiaan ole kehumista. Aika huikeaa miten paljon Cleland on erilaisia synonyymeja keksinyt erinäisille asioille :D Loppu on muuten näin vanhalle kirjallisuudelle virkistävä (useinhan käy juuri päinvastoin), eikä Cleland muistaakseni (onneksi) saarnannut vaan kirjoitti tästä ihan vain viihderomaanin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein muistat, kerronnan sävy on kepeän viihdyttävä eikä saarnasta ole tietoakaan. :) Synonyymit ovat ahkerassa käytössä ja pidin vanhasta tyylistä. Puolenvälin jälkeen vain juttuun ei tullut oikein mitään uutta, mutta kyllä tämä Fifty Shadesin voittaa mennen tullen!

      Poista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.