lauantai 14. kesäkuuta 2014

Urheiluviihteen kulissien takaista peliä

Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri

OTTELUENNAKKO

Pyörittelen käsissäni kevään jos ei odotetuinta, niin ainakin kohutuinta teosta. Mietin, miten siihen suhtautuisin ja mitä siltä odotan. Jääkiekko on lempilajini, elän ja hengitän sitä Isku Areenalla, kotikatsomossa ja milloin tahansa ajatuksen harhaillessa omasta mielestä oikeaan, kyseisellä hetkellä mahdollisesti väärään, suuntaan. Se on elämääni. Viha- ja rakkaussuhteeni jo vuosien ajan. Sydän on turkoosi eikä sitä faktaa muuta mikään.

Faktaa on myös bisneksen ja urheilun raadollisuus. Ja siellä missä on bisnestä ja urheilua, on myös vilunkia mikä ei päivänvaloa kestä. En voi, enkä halua olla, sinisilmäinen viaton fani joka ajattelee kaikesta vain hyvää. Usko oikeuteen ja kohtuuteen meni viimeistään kevään MM-finaalin aikana.

(Jos missasit pelin, katso kooste tästä:
allekirjoittanutta moinen kyrsii -edelleen- niin paljon etten edes viitsinyt kirjoittaa aiheesta tänne.)

En ole koskaan kuulunut jääkiekon sisäpiiriin enkä tunne sieltä  henkilökohtaisesti ketään, en edes täällä Lahdessa. Kalervo Kummola on toki maan suurimpana kiekkovaikuttajana (mm. Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtaja, Kansainvälisen jääkiekkoliiton varapuheenjohtaja) tuttu nimi, mutta miehen tekemisiin en ole tarkemmin perehtynyt. Kummola itse yritti estää kirjan julkaisun etukäteen. Keksin tähän tasan kaksi syytä:

1. Kirjassa kerrotaan valheita, joiden julkaisu on vähintään kunnianloukkaus.
2. Kirjassa kerrotaan totuuksia joita ei haluta julki.

Kummola itse lyttäsi kirjan lyhyessä tiedotteessan fiktioksi.
Kummolan kääntöpiirin takakansi sekä liepeet lupaavat vaihtoehto kakkosta.

Etukäteen itseäni arveluttaa kirjan uskottavuus: pystytäänkö paljastukset ja kulisseissa pidetyt salaisuudet tuomaan pätevästi sekä uskottavasti päivänvaloon? Ja miten kirja muuttaa omia käsityksiäni ja ajatuksiani kiekkobisneksestä?

PELITAPAHTUMAT

Kummolan kääntöpiiri käy läpi Kalervo Kummolan, Hjallis Harkimon ja heidän urheiluliikemies-tuttaviensa bisneksiä koti- ja ulkomailla. Eniten käsitellään Jokereita, Hartwall Areena sekä jääkiekon MM-kisoja, mutta osansaa saavat myös venäläiset presidentti Putin etujoukoissa, Euroopan hallihankkeet, Suomen Euroviisut, Vierumäen urheiluopisto, Diili-ohjelma, Aasian rikkaudet sekä kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja René Fasel. Mtä pidemmälle kirja etenee, sitä suurempi rooli on venäläisellä rahalla ja tarina päättyykin kysymyksiin ja pohdintoihin Jokerien tulevaisuudesta KHL-liigassa.

Kuulostaa varsin simppeliltä jutulta.

Sitä se ei ole.

Tarina on täynnä pöytälaatikosta henkiin herätettyjä yrityksiä, yrityskauppoja sekä puutteellisia tilinpäätöksiä. On firmoja, jotka tiedon mukaan on lakkautettu vuosia aiemmin ja jotka yhä omistavat osakkeita jostain toisesta puljusta. Ostetaan halvalla, myydään kalliilla ja kääritään voitot -jonnekin. Yritykset eivät toimita lainmukaisia selvityksiä toiminnastaan ja toimitusjohtajat nostavat korkeita palkkioita tekemättä mitään. Kukaan ei kysy mistä (venäläinen) raha tulee. Päättäviin poliittisiin virkoihin junaillaan sinne sopivia henkilöitä, jotka ovat urheilujohtajille myönteisiä. Vastapalveluksena päätöksestä kilahtaa potti vaalikassaan. Ja niin edelleen.

Muuttujia on monta -jo pelkästään Jokerien takaa löytyy useampi yritys, samoin Hartwall Areenan. Nykytilanteesta venäläisessä omistuksessa on vaikea nähdä selkeää kuvaa kun tietoja ei kerrota julkisuudessa. Lukja hämmästelee tapahtumien käänteitä ja muistaa kirjan luettuaan suurimmat linjaukset, ei enää kaikkia pieniä yksityiskohtia.

JÄLKIPELI

Kummolan kääntöpiirin sanoma on tiivistettynä: Bisnes on ohjaillut urheilumailmaa jo pitkään ja nyt  lähes kaiken takana on venäläinen raha sekä politiikkaa. Jos kuulut sisäpiiriin saat päättää asioista ja tiedät ehkä mistä raha tulee ja mihin se menee, tai ainakin korjaat voitot.
Kirjan lukemisen jälkeen ei ollut vaikeaa keksiä sopivaa rekvisiittaa kuvaa varten. Rahaton kuva olkoon mukana jotta kansikuva näkyy myös kokonaisena. Kannessa niin kuvan kuin nimenkin osalta suurin painotus on Kummolalla. Kirjaa lukiessa käy kuitenkin ilmi, ettei kaikkea siinä kuvattua kulissien takaista peliä voi laittaa Kummolan piikkiin, vaan mukana on tietty sisäpiiri, josta Kummolalla yhdessä Hjallis Harkimon kanssa on suurelle yleisölle se näkyvin ja tunnetuin rooli. Tätä sisäpiiriä yhdistävä tekijä on urheilun ja bisneksen lisäksi myös (täällä Suomessa) kokoomuslaisuus.

Onko kirja sitten totta?

Hyvin pitkälti uskon että on. Ja se osa mikä on kenties väritettyä tai väärin tulkittua, lienee edes sinne päin.

Ensinnäkin, miksi Pentti Sainio tai Into Kustannus lähtisivät tekemään paljastuskirjaa ja markkinoimaan sitä näkyvästi etukäteen jos se olisikin fiktiota. Siinä ei olisi järkeä. Ja Kummolan paheksuva reaktio tukee tätä.

Toisekseen kirjassa on tapahtumia jotka muistan itse, tietysti sen pohjalta mitä olen lukenut ja mikä silloin on ollut julkista, ja ne tapahtumat avautuivat nyt aivan uudella tavalla tämän kirjan kautta.

Se, mikä kuitenkin saa epäilemään Kummolan kääntöpiirin esittämiä asioita on lähdetietojen puuttuminen. Kirjassa esimerkiksi on tiettyjen henkilöiden toisilleen lähettämiä sähköposteja ilman mainintaa siitä mistä Sainio on ne saanut käsiinsä. Vähintäänkin johdanto olisi kaivannut lisäyksen siitä, millä keinoin ja mistä Kummolan kääntöpiirin aineisto on hankittu.

Kuitenkin, mitä pidemmälle kirjaa lukee, sitä tiiviimmin palaset alkavat loksahtaa kohdilleen ja lukija pääsee paremmin mukaan urheilun sisäpiiriin. Tarina on uskomaton, silmiä avaava ja loppujen lopuksi uskottava. Pelottavakin.

Yhtä asiaa kummastelen. Vuoden 2012 jääkiekon MM-kisat muistetaan yhä lippujen käsittämättömän korkeista hinnoista. Kirjassa Sainio kertoo halvimman lipun maksaneen 155 euroa. Muistelin nähneeni halvempia, joten etsin arkiston kätköistä omat kisalippuni:
Nämä on ostettu yhtenä pakettinina, minkä kokonaishinta oli hieman päälle kolmesataa euroa. Ryöstöhinta. Ostovaiheessa yksittäisiä lippuja ei oltu hinnoiteltu erikseen, oli ainoastaan paketin kokonaishinta. Lippuihin painetut hinnat (voin muistaa väärin) pätivät sitten lippuluukulla erikseen ostettuina -ainakin siihen asti kunnes joidenkin ottelujen hintoja painostuksen jälkeen tiputettiin. Halvin lipuistani oli siis erikseen ostettuna 89 euroa ja kallein 195 euroa. Yläkatsomon paikat olivat jonkin verran edullisempia.

Joten mistä kirjaan on saatu halvin lippuhinta 155 euroa? Onko huomioitu ainoastaan Suomen pelit? Vai onko se halvimman lippupaketin hinta? Pieni juttu, ja muuhun sisältöön nähden aika merkityksetön, mutta ihmettelyn aihe minulle.

Oma fiilis kirjan jälkeen on vihainen, pettynyt sekä surullinen. Rakastamani  urheilu(bisnes) on vieläkin likaisempaa kuin olen luullut.

Kummolan kääntöpiirin julkaisusta on reilu pari viikkoa. Minusta erikoista on, ettei esimerkiksi kumpikaan iltapäivälehti ole repinyt otsikoita kirjan sisällöstä -tai sitten olen kulkenut silmät kiinni. Outoa. Kirjassa kerrotaan myös eri medioiden suhteista urheilun sisäpiiriin: onko asialla näin suuri vaikutus, vai mistä on kyse? Eikö edes verottajaa kiinnosta? :)

Sainio on selventänyt urheiluviihteen kulissien takaista peliä meille sisäpiiriin kuulumattomille. Mitä tapahtuu seuraavaksi vai tapahtuuko mitään?

2 kommenttia:

  1. Mä itse arvioin (julkisesti: arvovaltakirja.vuodatus.net) että on kirjan tapahtumat ovat pitkältä totta, joskin hieman väritetysti kerrottuna. Perustan arvioni siihen, ettei niiden totuudenmukaisuutta ole arvioinut pelkästään Sainio, vaan myös Into kustannus (pikkulinnut kertoivat, että tunnettu juristi kävi kirjan läpi täikammalla kustantajan kanssa ennen lopullista julkaisupäätöstä). Mediahiljaisuus muuten kerrotaan kirjassa: urheilu"journalismi" ei ole varsinaista journalismia, vaan toimittajat ovat samassa veneessä. Sekin minua ihmetyttää, millaista rekisteriviranomaisten toiminta oikein on. Eikö lakisääteisiä asiakirjoja tarvitsekaan toimittaa?

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, kiva tietää että tämä on luettu muuallakin. :) Halifaxin yksityislento oli aikoinaan mennyt ohi ja unohdin jo sen kun kirjoitin juttuni.

    Ehkä viranomaisetkin ovat jo pudonneet kärryiltä ja jättävät asian mieluummin sikseen kuin tutkisivat loppumatonta vyyhtiä...

    VastaaPoista

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.