Olen häpeällisen saamaton lukemaan novelleja, edellinen kerta oli parisen vuotta sitten. Ja kuitenkin pidän hyvistä novelleista. Lyhyissä ja tiiviissä tarinoissa on sitä tiettyä säkenöivää voimaa mitä pidempiin ei saa kirjoitettua, jännitettä mikä helehtää rikki jo ennen kosketusta.
Aiemmin tänä vuonna luetut Putoavan tähden prinsessa sekä Nainen ja kuningas saivat minut odottamaan vesi kielellä Anni Nupposen uusinta julkaisua.
Neiti Novakin tapaus
Erilainen etsivätarina löytämisestä.
Vihreästä sylistä
Kodin voi jättää ja silti se on aina mukana.
Kirjaimet lumessa
Aviokriisi kaukaisella planeetalla ei parane ravistamalla.
Pahempi unia
Siivet suojaavat kun ihmisyys on mennyttä.
Maailman pienin
Matka lilliputista käsityskykyä suuremmaksi.
Punainen nainen, vihreä nainen
Ystävyyttä ennen kuolemaa ja sen jälkeen -yhä uudelleen.
Joen jumala
Tytön murrosikä oireilee tavallista enemmän.
Ivianin rannat
Esi-isät kuiskivat tuulikelloissa.
Marha
Ruumiinpesijän suurin palvelus ei olekaan kuoleman jälkeinen.
Joen jumalan novelleissa esiintyy usein jonkinlaisen katastrofin tai muutoksen nähnyt maailma. Päähenkilöt kokevat kovia, uskoen johonkin parempaan mitä eivät ole vielä nähneet tai mikä on jo unohtunut. Kaivaten. Eksyen. Yllättyen. Ja samanlaiselle emotionaaliselle matkalle pääsee myös lukija. Odotin kokoelmalta sitä tuntemaani Anni Nupposta ja sen sain, fantastisia kertomuksia, sekä ilokseni myös avaruuden laitamaita. Pitäisi lukea scifiäkin useammin.
Novelleista suosikkini olivat Kirjaimet lumessa sekä Joen jumala. Molemmat käsittelevät yksinäisyyttä yhteenkuuluvuuden äärellä, aivan erilaisissa tilanteissa, ajoissa ja paikoissa. Molemmissa nainen tai tyttö saa sen mitä haluaa, mutta onko se heille parasta? Molemmissa toteutuu hienon novellin hypnoottisuus kun lukiessa alkaa elää tarinaa keskellä lumimyrskyä tai kaivata veden äärelle.
Eivätkä Joen jumalan seitsemän muuta novellia huonoja ole, eivät todellakaan. Joidenkin loppuratkaisu tai jokin sitä edeltävä juonellinen koukku jätti hämmentyneen olon: ymmärsinkö vaiko enkö ymmärtänyt? Pettynyt en ollut. Ei novellin kuulu selitellä itseään puhki. Pieni epävarmuuden poikanen antaa vain tilaa tulkinnoille. Kuivuvan joen pohjalta voi tehdä yllättäviä löytöjä. Vesi esiintyy Joen jumalan novelleissa eri olomuodoissa. Kadonneena, viettelevänä, puhdistavana, ympäröivänä. Luettavana.
Joen jumala on syyskuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.