Kirjallinen kiekkokierros: Lappeenranta

Pirjo Tuominen: Vihreät oksat

Seuraavana aamuna Hilda nousi tyttärineen valkokylkisen Saimaan laivaan. Lappeenrantaan, niin hän oli pättänyt. Vuodet Varkauden tehtailla kuuluivat menneisyyteen. Oskarin kuoltua hän oli elättänyt joukkonsa lautatarhan töissä pientavaran tapuloinnissa. Kuinkahan monta tuhatta laudan ja riman palaa hän olikaan nostanut tapuliin? Tikut työntyivät kämmenien lihaan, niskaa ja selkää särki iltaisin. Hän osasi sen työn, ja siksi esimiehen pistely oli ollut viimeinen pisara. Hänelle, Hildalle, ei kävisi kuten Oskarille, jonka päälle oli kaatunut tukkikuorma. Selkäranka oli poikki, niin tohtori oli sanonut. Tehdas maksoi hautauskulut, loppu jäi Hildan huoleksi. Oli ollut kovaa jäädä nuorena leskeksi.
Tytöille hän halusi paremman elämä. Sitä hän lähti etsimään Saimaan eteläisestä kolkasta, Viipuriin vievän tien alkupisteestä. Menneisyys oli menneisyyttä, se oli jo vieras maa, jossa Hilda tyttärineen ei enää asunut.

Vihreät Oksat seuraa Hildan ja hänen sukulaisnaistensa elämää sadan vuoden ja neljän sukupolven ajan. Tapahtumien keskiössä on Hildan tytär Helena ja suoraan alenevassa polvessa Eeva sekä Rea.  1900-luvun alussa Lappeenranta on varuskuntakaupunki venäläisen vallan alla. Itsenäistyminen, sisällissota, pula-aika, toinen maailmansota, uudelleenrakentaminen sekä lama kurittavat naisten elämää. Ne myös rikastuttavat, tarjoavat onnen sekä rakkauden hetkiä, petoksiakin. Lopulta Rean tehtävänä on korjata vuosikymmenien takaiset vääryydet. Vuodet vaihtuvat ja kaupunki muuttuu, mutta naisten sitkeys sekä rakkaus toisiaan kohtaan ei katoa.

Sata vuotta pitkä aika käsiteltäväksi noin kolmessa ja puolessasadassa sivussa. Kerronnassa onkin jokunen hyppäys -joskus vuosikymmenien mittainen. Pienen aikahypyn jälkeen, varsinkin kirjan alkupuolella, kesti hetkisen verran päästä jälleen mukaan tarinaan ja miettiä mitä sukupolvea nyt eletään ja kuinka vanhoja edellisen osan päähenkilöt ovat. Onneksi Hildan jälkeläiset ovat pitkäikäisiä, joten tarinassa oli aina tuttuja hahmoja ja pääjuoni keskittyi vain muutamaan sukulaiseen kerrallaan. Sivuosissa toki vilistää kaukaisempaakin sukua ja tilanteen pystyy aina tarkistamaan sukupuusta kirjan lopusta. Lukukokemukseen aikahyppy aiheutti aina pienen herpaantumisen, ei kuitenkaan, onneksi, pitkäksi aikaa.

Tarinasta jäi mieleen useita ihmiskohtaloita ja hahmoja. Suosikkini ovat Hilda, Helena sekä Rea. Näissä kolmessa yhdistyy järki sekä tahto. Vihreät oksat on naisten tarina, kuitenkaan miehiä väheksymättä. Suvun molemmista löytyy järkeviä sekä hunsvotteja, ja niin sen pitää ollakin. Naisten lisäksi pääosaan on nostettu Lappeenrannan kaupunki. Lahdesta ei sinne ole pitkä matka, saman Salpausselän juurella tässä asustellaan ja kuitenkin niin kaukana. Menneisyyden lisäksi oli mukavaa matkustaa kirjan sivuilla toisenlaiseen paikkaan ja kulttuuriin.

Kirjan kansikuva on onnistunut. Arvokkaan ja vakavan oloinen nainen on mielestäni Hildan vanhin tytär Helena. Habitus sopisi hänen hahmoonsa. Kuva on ihan oikeasti kirjailijan omasta albumista ja Vihreät oksat perustuu Pirjo Tuomisen suvun tarinoihin. Kenties nainen on hänen äitinsä tai tätinsä.

Vihreät oksat on suotta -ainakin minulta- jäänyt täysin pimentoon ennen tätä lukuhaastetta. Kirja herättää uskottavasti eloon itärajan kaupungin menneisyyden ja oli erittäin mukava lukukokemus. On hyvä, että kirjoissa käsitellään historiaa muidenkin kuin pääkaupunkien tai suurmiesten vinkkelistä. Kaiken kaikkiaan tämä taisi olla ensimmäinen kirjallinen vierailuni Lappeenrantaan, Pirjo Tuomiselta olen joskus aiemmin lukenut historiallisen romaanin.


Lappeenranta on myös kirjailija Pirjo Tuomisen synnyinkaupunki, joten Vihreät oksat on oiva teos edustamaan keltamustaa SaiPaa Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-2015 -lukuhaasteessa. En ole koskaan käynyt Lappeenrannan Kisapuistossa, mutta näin kirjan sivuilla SaiPan luistin kulki mukavasti kahden pisteen voittoon. Pelissä oli pieniä nukahduksia ja ne paikattiin upeilla yksilösuorituksilla sekä sympaattisilla pelaajilla. Tämän joukkueen ja esityksen takana helppo olla.


Vihreät oksat on vuoden viimeinen lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus.