Achtung! Tämä Gigi ja Henry -trilogian keskimmäisen osan esittely spoilaa pakostakin edellistä kirjaa eli Kerjäläisprinsessaa. Luethan sen ensin ja tätä juttua eteenpäin sitten omalla vastuulla, jos trilogia ei ole vielä tuttu. ;)
Maanpaossa Keloburgissa elävän prinsessa Gigin ja hänen ystävänsä Henryn seikkailu jatkuu. Gigin perheen syntyperä on paljastunut ja he ovat muuttaneet slummimaisesta alhaistosta parempaan kanpunginosaan. Kuningas Konstantin rakentaa ilmalaivoja ja on päässyt kaupungin isännän suosikiksi. Kaikki on eräällä tapaa hyvin, mutta sitten uskonlahko alkaa saarnata kaupungissa -vastustaen erityisesti ilmalaivoja sekä kaikkea mikä vain liittyykin Gigiin ja hänen perheeseensä. Se ei voi olla sattumaa... Tarvitaan vanhojen sekä uusien ystävien apuja ennen kuin Kellopelikuninkaan viimeiset sivut on käännetty ja uskonlahkon salaisuus paljastettu.
Kurtistin kulmiani. Minusta tuntui, että Mussovitsin kysymykseen sisältyi muuta kuin miltä päältä päin näytti. Vastasin varovasti: "Se ei varmaankaan kuole kylmyyteen? Sillä on paksu turkki ja se näytti vahvalta."
Mussovits murahti myöntävästi. "Se on vachva. Mutta ssen voima koituu lopulta ssen kohtalokssi."
Katsoin Mussovitsia kummissani.
Susimies jatkoi: "Khun jokin gassellin tapainne olento vangitaan, se ssopeutuu. Pääasia on, se saa rruokaa ja seurraa toisissta kaltaisisstaan. Jos issäntä ymmärrtää pitää ne lämpimässsä talven ajan, ne voivat hyvinkin sselvitä seuraavaan kesään. Eivätkhä ne välttämättä kaipaa khoskaan mitään sen kummempaa."
Väkijoukko laiturilla alkoi harveta. joku katupojista jäi töllöttämään Mussovitsiä, mutta kuullessaan susimiehen kutkusta kohonneen ärtyneen murinan hän juoksi hihittäen matkoihinsa.
"Gassellit sopeutuvat, khoska ne tarrvitsevat vain toisensa ja paikan, jossa pedot eivät häirritse niitä. Mutta mitä peto tarrvitsee?" Mussovits kysyi.
Kellopelikuningas on edeltäjäänsä pidempi, reilut kolmesataa sivua. Imeydyin hetimiten mukaan tarinaan ja hotkaisin tämän vuorokaudessa kinkunahmimisen rinnalla. Kirja on myös edeltäjäänä parempi (ei Kerjäläisprinsessa sentään huono ollut, ei todellakaan) ja se avaa lisää Gigin ja Henryn maailmaa sekä tuo henkilöt entistä lähemmäs lukijaa. Keloburgin kaduilla ja kukkuloilla avautuu uusia maisemia ja samalla selviää Gigin kohtalo. Viimeiseen osaan jää paljon odotettavaa.
Periaatteessa Gigin ja Henryn tarina ei ole mitään aiemmin kertomatta jäänytttä. Tämä juoni on nähty ja luettu moneen kertaan, varmaan yksi yleisimmin käytetyistä ainakin fantasian genressä, luulisin. Mutta: Magdalena Hai osaa kertoa tarinansa niin koukuttavasti ja kuitenkin helpon oloisesti eli taustatyö on tehty kunnolla, ettei tästä voi olla pitämättä. Gigi on rohkea, vaan ei liian täydellinen tyttö, joka on kasvanut edellisen kirjan jälkeen ja joutuu kasvamaan vielä lisää. Kellopelikuninkaassa viriteltiin pientä kolmiodraaman alkua Gigin ja Henryn välille, tarinan loppu näyttäköön mitä heidän suhteelleen silloin ehkä tapahtuu. Veikkaan, ettei luvassa ole mitään simppeliä tyyliin "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti yhdessä ja saivat lauman mukuloita".
Kellopelikuninkaassa on edeltäjänsä tavoin paljon teknisiä kojeita ja aparaatteja. Näistä on yleensä jonkinlaista apua tai vähintäänkin hupia. Kirjassa on kuitenkin myös vastakkaisia ajatelmia ja mielipiteitä, erityisesti Gigi joutuu tekemisiin tekniikan kanssa enemmän kuin koskaan aiemmin. Pidin näistä juonenkäänteistä, mutta en lähde spoilaamaan asiaa sen tarkemmin.
Luettuani Kellopelikuninkaan minuun iski aivan jäätävä ahdistus ja sitä on kestänyt eilisestä asti. Tarinan päätös, Susikuningatar, odottaa jo lainattuna tuossa muutaman metrin päässä. En kuitenkaan uskalla lukea sitä ennen kuin saan valmiiksi ja pois alta jo ennen aattoa luetun kirjan sekä tämän bloggaukset. Näistä ensimmäisen hoitelin jo aiemmin tänään, ja nyt olen vihdoin saanut tämänkin pois alta. Halusin kirjoittaa Kellopelikuninkaasta ilman varmaa tietoa jatkosta, pelkästään niine ajatuksineen mitä se itsessään tarjosi.
Ja nyt olen vapaa hyppäämään Gigin ja Henryn tarinan lopun kimppuun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.