Milla Paloniemi: Kiroileva siili 4, 5 & 6
Tutustuin Kiroilevaan siiliin jo hahmon alkumetreillä, silloin kun sitä löytyi netin syövereistä vain muutaman sarjakuvan verran. Luin niitä yhä uudelleen ja uudelleen, silmät naurukyyneliä valuen. Seurasin siilin pääsyä suuremman yleisön tietoisuuteen ja hankin ensimmäisen albumin heti kun se oli saatavilla. Toisinaan nukun siililakanoissa ja juon teeni siilikupista. Kirjahyllystäni löytyvät myös siilialbumit kaksi ja kolme.
Mutta ei enempää.
Kolmannen albumin kohdalla nimittäin tuntui, että siilin terävimmät ärräpäät oli jo käytetty. En enää hankkinut seuraavia osia ja ne jäivät kirjakaupoissakin satunnaiselle selailulle. Kunnes eräänä päivänä huomasin kirjaston hyllyssä koko sarjan ja lainasin viimeiset siilialbumit:
Luin nämä loogisesti järjestyksessä. Nelosalbumin alku ei oikein temmannut mukaansa, se kirvoitti ensimmäiset hymyilyt vasta puolivälissä. Siihen verrattuna vitonen ja kutonen olivat tasaisempia ja ehkä pikkaisen parempia. Kuitenkin se anarkinen, uusi, töykeä, sekopäinen, ensimmäisten albumien siili oli poissa. Taso oli jo laskenut jonkin verran.
Kiroilevan siilin menestys alkoi arkipäivän dilemmoista ja vielä useammista ärräpäistä. Tuttua tylyä äksyilyä oli edelleen mukana:
 |
| Kiroileva siili 4, s. 37 |
Sarjakuvissa käsitellään myös huumorin avulla vakavampia aiheita kuten erilaisuutta ja pohditaan ihmiselon kummallisuuksia siilimäisestä vinkkelistä. Mukavaa, ettei siili jäänyt pelkäksi kiroiluksi. Hahmojen määrä ja niiden maailma kuitenkin rajoitti idean käsittelyä sen pidemmälle kuin kuudessa albumissa päästiin. Jälkimmäiset osat ovat näistä se heikompi puolisko, kuitenkin siilin seikkailuista jää hyvä mieli ja muistelen niitä lämmöllä kun töräyttelen menemään ärräpäitä.
 |
| Kiroileva siili 5, s. 59 |
Kiroilevan siilin taival päättyy kuudenteen albumiin. Milla Paloniemi teki rohkean ja oikean päätöksen laittaessaan siilin talviunille lehtikasaan. Tänä vuonna on ilmestynyt vielä Kiroilevan siilin juhlakirja, missä on katsaus ilmiöön sekä sen kulissien taakse. Selaisin tätä(kin) kirjakaupassa ja opus vaikutti mukavalta lisältä siilifaniuteen.
 |
| Kiroileva siili 6, s. 23 |
Jos Kiroileva siili kuitenkin, jonain päivänä saa jatkoa, niin toivon näkeväni Antin ja Pikun häät. :)
Olen lukenut kirjoja epäsäännöllisesti, en todennäköisesti edes kaikkia, mutta pidin siitä, miten kuudes kirja päättyi. Ihan hyvä lopetus. Toisaalta Turun kirjamessuilla olin kuuntelemassa Paloniemen haastattelua ja kuulosti siltä, ettei Siili ole ihan lepoon laitettu idea.
VastaaPoistaPidin myös kuudennen kirjan lopusta, siinä oli sopivasti haikeutta ja kuitenkin toivoa. Ehkä kirjailian -vai pitäisikö sanoa ennemmin että piirtäjän- sekä jatkon kannalta ihan ymmärrettävää pitää paluun mahdollisuus olemassa. :)
Poista