Kirjallinen kiekkokierros: Vaasa

Marko Hautala: Kuokkamummo

TE MIETITTE, mitä Kuokkamummo tekee. Kuokkamummo tappaa lapsia.
Se on vanha kuin meri ja taivas. Se hiipii rantametsissä ja niiden isojen kivien välissä ja kaatuneiden puiden takana. Paljain laihoin varpain se menee kuin minkki. Ja jokainen, joka käy sen talon pihalla ilman lupaa, joko kuolee tai tulee hulluksi. Se odottaa, että joku liikaa kiroillut jää joukosta jälkeen, kuselle tai tekstaamaan tai katsomaan perhosta tai pelastamaan linnunpoikaa. Se odottaa, että sille käännetään selkä. Se humauttaa kuokan lapaluiden väliin niin, että ilmat menee pihalle ja jaloista häviää tunto.
Se kääntää ympäri.
Se näyttää mustaa kieltä.
Sillä on melkein viikset.
Se on menoa sitten.

Fiksu kuva e-kirjasta? Juu ei.

Näiden alkusanojen jälkeen se todellakin oli menoa. Kun viimein sain lainaan odotetun e-kirjan, niin ajattelin vain pikkaisen lukaista sitä ja tutustua formaattiin. Jokin ajan kuluttua huomasin edenneeni hujauksessa viitisenkymmentä sivua tarinaa ja lisää oli saatava... koko kirjaan meni vain parisen päivää. Koukuttavaa ja viihdyttävää luettavaa, aivan ehdottomasti, mutta sillä ei välttämättä mennä vielä pitkälle. Onneksi Kuokkamummon sivujen välissä löytyi paljon muutakin.

Kiinnostuin kirjasta ihan vain sen idean perusteella: lapsia tappava mummo, otetaanpa selvää mistä on kyse. Jotenkin sain sen käsityksen että Kuokkamummo on puhtaasti kauhua ja ruumiita tulee jatkuvalla syötöllä. Niin, mitäpä muutakaan se mummo kuokallansa tekisi... En ole päässyt käpistelemään tätä kirjaa eikä sähköisessä versiossa ollut takakantta enkä edes tarkemmin katsonut mitä siitä kirjaston sivuilla kerrottiin, joten hyppäsin tarinaan aikalailla puhtaalta pöydältä ja vailla ennakkoluuloja.

Nyt kirjan luettuani en luokittelisi tätä kauhuksi, Kuokkamummo on ennemmin jännitystä ja arvoitus, mutta eipä niiden välinen raja taida olla kuin veteen haalealla siveltimellä hahmoteltu viiva. En pelännyt lukiessani, sen sijaan aloin tuntea vainoharhaisuutta ja mietin muutamaan kertaan onko ihan paras mahdollinen idea poistua neljän seinän sisältä, edes talvipäivän vähäisen auringonvalon aikaan. Toivottavasti naapurin mummot eivät ihmetelleet äkillistä varautuneisuuttani...

Kuokkamummo on tiivitettynä ja edelleen, helkkarin koukuttavaa ja viihdyttävää luettavaa. Ilokseni kirja ei jäänyt pelkäksi viihteeksi, vaan siinä on myös uskottavaa, nostalgista ajankuvaa melkein 30 vuoden takaa sekä sekopäisen ihanat henkilöhahmot. Pidän Hautalan tavasta kirjoittaa ja kertoa, joten tämä ensimmäinen ei jää viimeiseksi kohtaamiseksemme. Kuokkamummon tapaiselle kirjalle on myös tärkeää, että loppuratkaisu oli minusta sopivan himmeä, eikä missään nimessä liian selittävä.

Ai se kirjan muu juoni vai? En kerro, en spoilaa, en sitten yhtään. Lukekaa itse.


Vaasalaisen kirjailijan Kuokkamummo perustuu vaasalaiseen urbaanilegendaan, joten nappaan tästä Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-1015 -haasteen ottelupisteet Sportille. Liigatulokaalla ei mene jäällä kovin hyvin, kirjallisesti sen sijaan huomattavasti paremmin. Tämä peliesitys piti niin hyvin otteessa ja jaksoi tehdä sen aivan viimeiselle sivulle asti, että sillä otettiin puhdas kolmen pinnan voitto. Hyvä Sport! (Mutta ette te Pelicansille pärjää...)

HelMet-kirjastojen 50 kohdan haasteeseen kuittaan suoritetuksi kohdat:
1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
49. Jännityskirja tai dekkari