Tähän aikaan kiekkokaudesta katse on pitkälti tulevaisuudessa: kuukauden kuluttua playoffit on jo potkaistu käyntiin ja kahdeksan parasta karsii joukostaan neljää mitalipeleihin. Runkosarjan viimeisten otteluiden odottaminen tai seuraaminen on joko merkityksetöntä tai vähintäänkin turhauttavaa, mikäli oma joukkue on siellä viimeisten joukossa, vailla mahdollisuuksia jatkopeleihin.
Pelicansin tilanne on kiikun kaakun... mahdollisuus on, mutta rehellisyyden nimissä se edellyttää voittoa voiton perään sekä apuja muilta. Otteluja on jäljellä kymmenen ja ero siihen kuuluisaan playoff -viivaan on kymmenen pistettä. Eli kolme voittoa + yksi piste. On kuitenkin muistettava, etteivät vastustajat voi hävitä jatkuvalla syötöllä, joten voittoja tarvitaan enemmän, muuten kesäloma kutsuu. Tässä tilanteessa on pakko kysyä itseltään että kuinka kauan jatkopaikkaan jaksaa uskoa ja jaksaako joukkue vielä taistella? Melkoista luovuttamisen fiilistä jo ennen runkosarjan päätöstä!
Syy tähän on suljetussa liigassa.
Vaikka joukkue jäisi viimeiseksi, tai tässä tapauksessa neljän viimeisen joukkoon, ei siitä ole muita seuraamuksia kuin kesäloma. Ei tipahdeta alempaan sarjaan, eikä ole syytä pelata niitä runkosarjan viimeisiä matseja pelko persiissä niin kuin silloin kun uhkana vielä oli liigakarsinta. Joukkueiden väliset voimasuhteet hahmottuvat viimeistään joulutaukoon mennessä, usein aiemminkin. Ja kun loppukaudelle ei ole enää todellista panosta, ei sitä mahdollisuutta playoffeihin tai edes mitaleihin, niin oravanpyörä on valmis. Katsojia ei kiinnosta, seuran kassaan tulee vähemmän rahaa, ottelut sekä brändi kiinnostavat yhä vähemmän, seura joutuu taloudellisesti ehkä kovinkin tiukoille ja jotain olisi tehtävä...
Kun Pelicans myi ennen siirtorajaa liudan pelaajia, minulla kilahti että hemmetti, en suostu luovuttamaan!
Protestoin typerää pakkotilannetta vastaan seisomalla joukkueen takana, oli tilanne sarjataulukossa mikä tahansa. Tästä eteenpäin mennään peli kerrallaan, ja loma koittaa vasta kun kauden viimeisen ottelun loppusummeri soi:
Protestoin typerää pakkotilannetta vastaan seisomalla joukkueen takana, oli tilanne sarjataulukossa mikä tahansa. Tästä eteenpäin mennään peli kerrallaan, ja loma koittaa vasta kun kauden viimeisen ottelun loppusummeri soi:
Ensinnäkin päätin mennä jokaiseen jäljellä olevaan kotiotteluun, mihin suinkin pääsen paikalle. Näillä näkymin niistä saattaa jäädä näkemättä ainoastaan yksi. Sitten mietiskelin josko hankkisin ensi kaudelle ihan kausikortin. Tästä pitää tehdä tarkempia kannattavuuslaskelmia sitten kun otteluohjelma on selvillä, sillä iltatyöt estävät takuulla pääsyni joihinkin matseihin. Ja eilen ostin tarkoituksella kalliin lipun ja sekä kaikki ottelun aikaiset eväät vasta paikan päällä.
Mutta mennäänpä sitten eiliseen otteluun, muutenkin kuin kuvien kautta:
Mutta mennäänpä sitten eiliseen otteluun, muutenkin kuin kuvien kautta:
Kolmen erään riitti tapahtumia ja kuumia tunteita. |
Ensimmäisen erän huippuhetki oli Janne Juvosen kerta kaikkiaan käsittämätön koppi. Blues oli jo saanut tehtyä avausmaalinsa ja se toinen oli enemmän kuin lähellä. Tilannetta kelattiin uudelleen myös mediakuutiolta enkä siltikään tajua miten kiekko saatiin kiinni. Olin aivan varma että nyt ollaan 0-2 häviöllä, mutta onneksi Juvonen oli asiasta pikkaisen eri mieltä. Se oli todellinen game sever se!
Hauska yksityiskohta oli se, että toista erää ehdittiin pelata yli kolme minuuttia ennen kuin kiekkoa saatiin kunnolla Pelicansin päätyyn. Siinä vaiheessa jää näytti varsin toispuoleiselta kun toinen pääty hohti vielä zambonin jäljiltä ja toinen oli täynnä luistimen piirtoja.
Kahden erän jälkeen tilanne oli varsin turvallisesti 3-1...
Bluesin pelaajat tarvitsivat välillä huilitaukoa ja päättivät miehittää jäähyboksin. |
Eipä oltu väritetty radiomastoja eilenkään turhaan turkoosilla.
Makea voitto, tästä on hyvä jatkaa! |
LA 21.2. Pelicans - Lukko
PE 27.2. Pelicans - HIFK
TO 5.3. Pelicans - Sport
TI 10.3 Pelicans - Kärpät
Älkää tuijottako sitä sarjataulukkoa, vaan saapukaa Isku Areenalle katsomaan lätkää. Protestoikaa, tulkaa mukaan tukemaan turkoosipaitoja!
Paras paikka?
Eilen paikkani oli katsomo A4, rivi 14, paikka 108. Hinta 29,50e toimituskuluineen.
Näkymä jäälle pelin aikana kun kuva on otettu suunnilleen kasvojen korkeudelta ja ilman zoomia:
Katsomo A4 on urheilukeskuksen puoleisessa päädyssä, pitkällä sivulla. Siinä istuttaessa kamera ei koskaan näytä yhdellä otoksella koko näkymää jäälle, ainoastaan sen mikä se on suoraan eteenpäin. Olisin toki voinut kikkailla näissä kuvissa, ottaa panoramakuvia tai jotakin. Päätin kuitenkin napata vain yhden otoksen ja kääntymättä. Toisen päädyn näki tästä helposti päätä kääntämällä. Näkymä katsomosta oli jokseenkin esteetön, ainoastaan lähin reuna (mukaan lukien vaihtoaitiot) jäi edessä istuvien päiden taa piiloon. Rivi 14 on samalla tasolla kuin katsomon sisäänkäynti eli mukavan korkealla.
Katsomopaikkani plussat ja miinukset:
+ mukavan pehmeä penkki
+ hyvä näkyvyys jäälle
+ lähellä palveluita: vessat, ruokaa ja faniaula myymälöineen.
- normikatsomoiden kallein paikka, ainoastaan klubipuoli kustantaa enemmän. Ja aitiot.
- lihis tai makkara noudettava hallin toisesta päädystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.