Radiohommia ja livematsia

Kuluva kiekkoviikko alkoi osaltani jo maanantai-iltana. Olin vieraana Radio Voiman Sport-ohjelmassa kun ääneen päästettiin Pelicansin faneja. Meitä oli siellä yhteensä neljä, kaksi ohjelman kummallakin tunnilla. Oma osuuteni oli sillä jälkimmäisellä puoliskolla joten kuuntelin ensimmäisen osuuden matkalla keskustan mediakulmaan ja sain vähän ideaa siitä mitä on tulossa.

Itse keskustelu meni mukavan rennosti, vaikken siitä enää illalla oikein mitään muistanut. Pahoja jäätymisiä (niitä pelkäsin eniten etukäteen) ei onneksi tullut. Ja onhan vieraan osa tuollaisessa ohjelmassa aina helpompi, siellä on kuitenkin ammattilainen puikoissa viemässä juttua eteenpäin. Turkoosia tarinaa olisi voinut jatkaa pidempäänkin ja molemmat noin kymmenminuuttiset kuluivat studiossa nopeasti, kuulokkeet ja mikrofonit päässä.

Lähetyksen jälkeen oli hauskaa huomata, että puhelimeen oli saapunut myönteistä, joskin häpeämättömän puolueellista kuulijapalautetta. Kiitos niistä ja anteeksi etten lähettänyt ohjelmassa kenellekään teistä terveisiä! Jos saan joskus uuden mahdollisuuden, niin yritän olla skarppina. ;)

Haastatteluista on muuten jutut netissä:
ESS: Pelicans-fanit kriittisinä: "Ei ole minkäänlaista identiteettiä"
ESS: Pelicans-faneilla ristiriitaisia ajatuksia Ryan Laschista ja Tomi Lämsästä
ESS: Pelicansin tosifani aistii pelipäivän jo ennen heräämistään -kuuntele

Juttujen lopussa on linkit podcasteihin, mutta niihin pääsee myös suoraan tästä:
Toni ja Oskari: ensimmäinen osa & toinen osa.
Marjaana ja Tero: ensimmäinen osa & toinen osa.

Kiitos kutsusta Aleksi Sammalisto ja Radio Voima, oli hienoa päästä piipahtamaan studiossa missä tehdään turkoosia kiekko-ohjelmaa!


Pelicans - HIFK 1-3

Eilen Isku Areenalla pelattiin runkosarjan kolmanneksi viimeinen kotiottelu. Parjantai ja HIFK houkuttelivat paikalle pikkaisen yli 4000 katsojaa, mikä lämmitti oikein mukavasti.

Sen sijaan ottelun alku ei lämmittänyt. Ensimmäisen erän otteissa ei ollut paljoa järkeä, ei omalla joukkueella eikä vastustajilla. Laidat kolisivat, varusteita tippui ja mailoja meni päreiksi. Meno alkoi näyttää jo sekopäisen vaaralliselta.  Olin jopa varma, että joku lentää kohta pää edellä laidan läpi. Onneksi erä taputeltiin kohtuudella, tosin maalin tappioasemassa.

Ensimmäisellä erätauolla Isku Areenalla alkoi levitä huhua valmentajan vaihtumisesta ensi kaudelle (lähde) eli jo ennen aikojaan. Moinen uutinen oli toisaalta yllätys (onko tämän kauden jälkeen rahaa moiseen?) ja toisaalta taas ei (tulos ei ole ollut toivottua). Kaiken lisäksi -mikäli huhu pitää paikkansa- tänne on tulossa penkin taakse todella suuri nimi. Pähkäilin tätä kotimatkalla isän kanssa emmekä enää muistaneet esimerkiksi ketkä kaikki suomalaiset valmentajat ovat saaneet tällä kaudella potkut KHL:stä. Siis valmentaja on suomalainen, en näe muita vaihtoehtoja.

Haluan säilyttää yllätysmomentin mahdollisimman pitkään, joten en lähtenyt googlettamaankaan. Nykyään tiedot uusista sopimuksista tuntuvat oleven julkista tietoa, vaikkakin vahvan huhun muodossa, jo päivää-paria ennen varsinaista tiedotustilaisuutta. Eiköhän tämäkin nimi tule jossain vaiheessa vastaan... ja jos ei, niin sitten odottelen tiedotustilaisuutta.

Toisessa erässä nähtiin kaksi maalia, joista jälkimmäinen oli se ainoa turkoosi osuma. Ihan hieno suoritus Juhani Tyrväiseltä, kieltämättä. Oikeastaan muita muistikuvia toisesta erästä ei sitten olekaan. Tuuletin toki maalia ja kannustin omaa jengiä, mutta yhtäkkiä havahduin siihen että erää on jäljellä enää neljä minuuttia ja rapiat. Mihin se aika sitten meni? Ei aavistustakaan. Joskus matsi voi olla niin tapahtumaköyhä ettei siitä halua muistaa mitään, mutta näin ei (kai) nyt sentään ollut.

Illan evääksi hain grillimakkaran ja törmäsin jälleen kerran sinappiongelmaan. Nimittäin kun sen sinapin turauttaa ulkona siihen makkaran päälle, siirtyy se jotenkin mystisesti hyvin pitkälti paperiin ennen kuin makkaran sitten syö hallin sisällä. Makkaraa on toki pidettävä kädessä, mutta jokin omassa otteessa ei nyt täsmää sen kanssa miten haluaisin sen käyttäytyvän sinapin kanssa. Onneksi edessä on vielä monen monta kautta Pelicansin kannattajana, joten voin harjoitella tilannetta vaikka joka pelissä.

Kaukalon puolellakin sinapit menivät vähän minne sattuu ja tappio tuli. Peliesitys ei ollut sitä terävintä mahdollista, selkä seinää vasten taistelevaa Pelicansia. Aiemmin viikolla saatiin huonoja uutisia joiden myötä kokoonpanosta putosi loppukaudeksi kaksi miestä ja hetkellisesti yksi. Kyllähän se pakostakin vaikuttaa tulokseen, turha sitä on selitellä.

Onneksi kautta on vielä jäljellä ja lahtelaisella kiekkoyleisöllä on varmuudella kaksi mahdollisuutta nähdä oma joukkue Isku Areenalla. Sinne siis!

Poistuessani pelipaikalta huomasin hauskan yksityiskohdan Isku Areenan ovissa. Minulla ei ole lemmikkejä, mutta on hyvä tietää ettei nelijalkaista ystävää voi vielä lätkämatsiin. Tai oikeastaan, sitä ei saa enää ulos hallista... Se oli vain lätkämatsi, eikä se ole aina niin vakavaa.


Paras paikka?

Eilen paikkani oli katsomo A2, rivi 16, paikka 5. Hinta 30,50e toimituskuluineen.
Näkymä jäälle kun kuva on otettu suunnilleen kasvojen korkeudelta ja ilman zoomia:

Paikka oli aikalailla sama kuin viime viikon tiistaina, vain lähempänä hallin ravintolan puoleista päätyä. Muuten en löytänyt näiden välille merkittäviä eroja. Erittäin hyvä paikka tämänkin.

Katsomopaikkani plussat ja miinukset:
+ pehmeä penkki
+ hyvä näkyvyys jäälle
+ palvelut lähellä, lihikset ja makkarat saa tästä päädystä
- muihin paikkoihin verrattuna kallis lippu, verkosta tilattuna nippa nappa yli 30e
- kotijoukkue hyökkää silmien eteen ottelun aikana vain kerran