Naapurini talosta kaikui musiikkia halki kesäöiden. Hänen sinisissä puutarhoissaan miehet ja tytöt kulkivat edestakaisin kuin koit, kuiskeiden ja samppanjan ja tähtien parissa. Nousuveden aikaan näin iltapäivisin hänen vieraittensa sukeltavan hänen laiturinsa hyppytornista tai lojuvan auringossa hänen kylpyrantansa kuumalla hiekalla, sillä aikaa kun hänen molemmat moottoriveneensä viilsivät salmen vesiä vetäen vaahtoa sinkoavia vesisuksia. Viikonloppuina hänen Rolls Roycestaan tuli linja-auto, joka kuljetti seurueita kaupungista ja kupunkiin alkaen kello yhdeksästä aamulla aina paljon jälkeen puolenyön, ja hänen farmariautonsa riensi joka junalle ahkerana kuin nopeajalkainen keltainen kovakuoriainen. Ja maanantaisin kahdeksan palvelijaa, ylimääräinen puutarhuri mukaan luettuna, käytteli koko päivän harjoja ja luutia ja vasaroita ja pensassaksia korjatakseen kaiken yöllisen hävityksen.
Tämä oli huumaava lukukokemus. Oli ihanaa lukea pitkästä aikaa vanhaa tekstiä. Toisinaan taas tuntui kuin olisi nähnyt unta ja herännyt siitä kun kirjan laittoi hetkeksi syrjään. Ehdottoman hämmentävää. Kultahattu kerrotaan Gatsbyn naapurin kautta ja miestä itseään nähdään kirjan sivuilla, loppujen lopuksi, varsin vähän. Lukija joutuukin päättelemään paljon tapahtumia ja luomaan niistä omia tulkintoja. Toisinaan tietoa ja tapahtumia annetaan suoraan -on päätettävä uskooko nitä vai lukeeko mieluummin jotain muuta rivien välistä.
Yksi näistä arvoituksista on tietenkin Jay Gatsby. Hahmo jättää paljon vaihtoehtoja tulkinnoille: Onko miehestä totuutena kerrottu tarina sittenkin totta? Mistä hän on saanut rahansa? Onko hän aivan hullu vai pelkkä rakastunut hölmö? Entä mitä tekee hänen kiintymyksensä kohde Daisy, joka on jo naimisissa? Jo pelkästään näiden kahden suhde jätti paljon pohdittavaa, ja kirja suorastaan vaatii uuden lukukerran.
Kultahattu on lyhyt kirja, vain 220 sivua. Siinä on kuitenkin paljon tapahtumia ja kutkuttava määrä aukkoja. Kirja on filmattu useampaan kertaan, enkä ole nähnyt niistä vielä ensimmäistäkään. Lähdin tarinaan varsin pienin ennakkotiedoin ja viimeistään nyt kiinnostuin myös elokuvasta. Erityisesti haluan tietää miten tarina on siirretty valkokankaalle ja onko siinä pysytty yhden hahmon näkökulmassa. En jaksa uskoa että näin on, tarina vaatii aika lailla sovittamista. Villi veikkaus vain, lopputulos jää nähtäväksi.
Minulla on kieltämättä hirveä hinku analysoida tarinaa enemmänkin, en kuitenkaan halua spoilata niitä joille se on vielä uusi tuttavuus. Ja toisaalta, tämä pitäisi lukea uudelleen jotta tarinasta saisi paremmin kiinni ja sinne rivien väliin näkisi paremmin. Ehkä sieltä paljastuisi jotain lisää, välttämättä ei, mutta ainakin tulkinta olisi selkeämpi.
Kultahattu on mainio ensikosketus vanhempiin klassikkokirjoihin, jos sellainen vielä puuttuu. Ja kirja on kesäkuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista saatavuus.
HelMet-kirjastojen lukuhaasteeseen löytyi jälleen uusi kohta:
2. Kirja, josta on tehty elokuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.