Intohimo kohtasi inhokin

Alain Haché: Jääkiekon fysiikka

Tässäpä varsin luotaantyöntävän kiehtova kirja. Halusin lukea sen jo jokunen vuosi sitten, en vain onnistunut löytämään sitä silloin kirjastosta ja unohdin suosiolla koko opuksen. Sitten puolittain eksyin kiekkokirjojen hyllylle enkä pystynyt jättämään opusta sinne. Lukemiseen käytin peräti parisen viikkoa. Se on melkoinen suoritus 262-sivuiselle, pienikokoiselle kirjalle jonka lopusta jätin lukematta liitteiden verran erilaisia kaavoja.

Rakastan jääkiekkoa.
Fysiikkaa olen lukenut viimeksi yläasteella.

Kanadalainen Alain Haché on fyysikko ja amatööritason jääkiekkomaalivahti, joten hän tietää mistä puhuu selittäessään mailapelin ominaisuuksia tieteen keinoin. Kirja etenee loogisesti. Ensin käydään läpi jään ominaisuudet ja sen teko, sitten siirrytään itse peliin. Pelaajien liikkuminen eli jääkiekon kannalta tietysti luistelu sekä laukominen ei ole niin yksinkertainen homma kuin voisi ajatella. Oma lukunsa on myös törmäyksille ja suojavarusteille, maalivahtipelille sekä otteluiden analyysille, missä käydään läpi mm. voitto- ja tappioputkia. Varsin kattava pakkaus siis.

Jääkiekon fysiikka on esipuheen mukaan kirjoitettu sillä ajatuksella että keskimääräisellä lukijalla on lukiotason tiedot fysiikasta. Mitä sitten kanadalainen opetussuunnitelma pitää sisällään, niin ei aavistustakaan. En kuitenkaan lannistunut heti alkuun, vaan kävin rohkeasti käsiksi kirjaan. Tekstissä on mukana kaavioita, kuvioita ja kaavoja, mutta niiden yli voi hypätä ilman että menettäisi mitään olennaista. Tai siltä se ainakin tuntui, sillä hypin kaavojen yli. Välillä kaavoja oli vähän liikaakin, mutta kokonaisuutta ajatellen niitä oli ihan OK määrä.

Kirjan mielenkiintoisinta antia on sen alkupuoli eli jään rakenne ja ominaisuudet. Erityisesti luistimen liukuminen jäällä ei olekaan niin yksinkertainen juttu kuin olin luullut.  Ja esitellään siellä myös zambonin toimintaperiaate. Kun päästään peliin, niin mukana on paljon tuttuja juttuja. Esimerkiksi jokainen lajia edes hieman seuraava tietää miten avojään taklaus on vaarallisempi kuin laitaniitti. Kirja vain selittää tieteen kautta miksi näin on. Välillä se oli kivaa ja oikeastikin oivaltavaa. Toisaalta taas turhauttavaa kun en ymmärtänyt tarpeeksi hyvin fysiikkaa.

Jääkiekon fysiikka on julkaistu englanniksi vuonna 2002. Siinä käytetään esimerkkeinä luonnollisesti NHL-pelaajia, ja mukaan on mahtunut myös muutama suomalainen. Esimerksi Sami Kapasen luistelutekniikka saa kehuja ja Teemu Selänne oli jo tuolloin "kokenut mailankäsittelijä". Saku Koivukin mainitaan.

Tätä kannattaa edes selailla jos on intohimoisen kiinnostunut jääkiekosta tai fysiikasta. Mikään erityisen havahduttava teos tämä ei ollut, mutta mukavasti siitä selvisi peruskoulun fysiikalla yhdistettynä lukio- ja yliopistotason kemiaan. Sen puoleen, että muistaisin kemiasta enää yhtään sen enempää kuin fysiikastakaan...


HelMet-kirjastojen haasteeseen tästä napsahti seuraavaa:
9. Tietokirja
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään