maanantai 10. elokuuta 2015

Lätkässä lätkään, osa 4

Kärpänpurema

Leijonien rakas vihollinen on tietenkin Ruotsi, minulle Pelicansin rakas vihollinen on Kärpät. Vuosituhannen alku vierästi mukavasti Oulussa opiskellen ja sain siinä samalla pienen kärpänpureman. En ole sentään liittynyt Etäkärppiin, mutta odotan innolla heidän -sekä tietenkin kärppäjoukkueen- vierailuja tänne Lahteen. Kannustan Kärppiä niin kauan kuin he eivät pelaa Pelicansia vastaan.

Edellisessä osassa jo kerroinkin miten joukkueet nousivat SM-Liigaan peräkkäisinä vuosina. Sen jälkeen Kärppien ja Pelicansin tie on ollut varsin erilainen. Lahtelainen kiekkoilu ei ole paljoa mitaleilla juhlinut (no, yksi kerta seurahistoriassa ei tosiaan paljoa ole) ja Kärpät on napannut kultamitaleja liukuhihnalta. Jossittelu ja osien vaihtaminen on ihan turhaa, kumpikin joukkue menee eteenpäin omalla tavallaan.
Tuliainen on vuosikymmenen jälkeenkin hyvässä kuosissa.
Pohjoisesta mukaani tarttui kärpänpureman lisäksi useampi tuliaislippis, joko mestaruuspainatuksella tai sitten tavallisena mallina. Oulu oli kotikaupunkini useaman vuoden ja viihdyin siellä mainiosti. Paikalliset ovat jollain tapaa rennompia kuin täällä etelässä ja jopa hieman hullumpia. Eivät kaikki, eivät tietenkään missään, mutta jos joutuisin joskus vaihtamaan kaupunkia niin muuttaisin mielihyvin takaisin Ouluun. En kuitenkaan menettänyt koskaan lopullisesti sydäntäni kärppälaumalle, vaikka iloitsin mestaruuksista vuosina 2004 ja 2005.  Pienen hitusen ainoastaan.

Silloin muuten television tärkein lätkäohjelma oli oranssitakkien isännöimä Hockey night. Formaatti herätettiin uudelleen henkiin parisen vuotta sitten Maikkarin maksukanavilla. Se alkuperäinen versio on kuitenkin klassikko, jota voi ainoastaan yrittää kopioida. Runkosarjan otteluita näytettiin aina sunnuntaisin, muistaakseni jo iltapäivällä. Saattoko olla niin, että matsit alkoivat jo klo 14? Vai 15? Ja tuliko niitä joka viikko vai kahden viikon välein? Muistaakseni harvemmin, ehkä kerran kuussa niin, että jokainen joukkue nähtiin TV:ssä runkosarjan aikana. Vai? Joka tapauksessa Hockey night oli minulle Oulussa se pääasiallinen tapa seurata jääkiekkoa. MM-kisat näytettiin YLEn kanavilla, ne katsoin tietenkin ja keväällä 2003 kävin Helsingissä seuraamassa muutaman matsin.
Aika Oulussa kului myös tällaisissä merkeissä.
Opintotuella ja asumislisällä sai katettua katettua kaikki pakolliset menot: asunnon ja ruokaa jääkaappiin. Sillä ei kuitenkaan hankittu mitään ylimääräistä, eikä sitä silloin osannut kaivatakaan. Kävin sentään katsomassa muutaman lätkämatsin Raksilassa. Muistan varmuudella kaksi Kärppien peliä  sekä yhden naisten maaottelun Suomi-Ruotsi. Kärpät pelasivat molemmilla kerroilla Pelicansia vastaan. En muista mikä vuosi silloin oli enkä ottelun lopputuloksia. Eivätkä ne edes olleet samana vuonna. Naisten maaottelu taisi olla jonkinlaisen halliremontin jälkeen, virallinen avajaismatsi tai jotain vastaavaa. Kämppis oli saanut sinne liput joltain tutultaan ja pääsin siinä siivellä matsiin. Lippuja oli myös jaettu paljon koululaisille joten hallissa oli kivasti väkeä ja tunneilla askarreltuja kannustuslappuja. En muista yhtään että miten tämä(kään) peli päättyi, toivottavasti Suomi voitti.
Viime kaudella koin jälleen Raksilan kiekkohuumaa. 
Läheltä muuten piti, etten lähtenyt keväällä Raksilaan katsomaan finaaleja. Olin silloin jäämässä lomalle ja harkitsin vakavasti hyppääväni bussiin ja hankkivani lipun ensimmäiseen Oulussa pelattuun finaaliin. Myöhäinen iltabussi ja paluu mahdollisesti yötä vasten ei kuitenkaan napannut enää siinä vaiheessa kun se olisi ihan oikeasti pitänyt tehdä työpäivän jälkeen. Bussi on lisäksi surkein julkinen kulkuneuvo 500 kilometrin matkalle, toki äkkilähtönä halvempi kuin juna tai lentokone. Finaalit etenivät ja seurasin pelit radiosta. Game seveniin olisi ollut huikea päästä, mutta lipun saaminen olisi varmasti ollut silkka mahdottomuus ja matkalle olisi pitänyt lähteä jo ennen kuin liput tulivat myyntiin. Onneksi Kärpät hoiti homman kun kannustin heitä kotona.

Että ehkä odottelen seuraavaa paikan päällä koettua liigafinaalia siihen asti kunnes turkoosipaidat pelaavat jälleen kullasta.


Seuraavassa osassa palaankin takaisin Lahteen.
Edellinen osa: Ensikosketus liigalätkään sekä lahtelaiseen kiekkokulttuuriin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.