Lätkässä lätkään, osa 5

Paluu kiekkokaupunkiin

Nyt on saavuttu tarinan puoliväliin. Ensimmäinen vuosikymmen... se oli hullaantumista. Tämä jälkimmäinen on ollut minun ja jääkiekon suhteen lujittamista sille hölmönhullulle tasolle jolla nyt olen. Kun palasin takaisin näille kulmille, oli jotenkin itsestään selvää että seurasin Pelicansin otteita aiempaa tiiviimmin ja löysin itseni pelipäivänä yhä useammin Isku Areenalta. Ei siis enää Lahden jäähallista, sillä nimi vaihtui vuonna 2005.

Tämän jutun kuvat muuten on otettu 9.3.2010 kun Jokerit pelasi täällä. Matsi päättyi 3-4.

Otteluiden alun konsepti on ollut pitkään hyvin samanlainen, toki siihen on tehty aina välillä pieniä muutoksia. Viitisen vuotta sitten Pekko Pelikaani luisteli jäälle ennen joukkuetta. Maskotti kiersi kaukolon muutaman kerran ja jäi sitten siihen päätyyn mistä joukkueet luistelevat jäälle. Pekko kiinnitettiin vaijeriin ja nostettiin muutaman kierroksen ajaksi ilmaan lentämään. Hauskan idean voisi ottaa käyttöön uudelleen ja maskotin roolia voisi muutenkin korostaa nykyistä enemmän.

Etsin kesällä epätoivoisesti ensimmäistä kausikorttiani, mutta se pysyi sitkeästi piilossa. En pystynyt tarkistamaan mille kaudelle se oli hankittu, veikkaan että 2007-08 tai viimeistään vuosi sen jälkeen. Kortti oli silloin mallia "laminoitu pahvi" ja ottelut oli merkitty reunaan pienillä numeroilla. Lipuntarkastaja naksautti ovella reiän ottelun kohdalle. Nyt mennään muovisella, elektronisella kortilla jolla voi myös maksaa osassa hallin myyntipisteitä. Ensimmäinen kausikortti on kuitenkin tunnearvoltaan tärkein.

Paluuni jälkeisiltä vuosilta minulle jäi mieleen erityisesti kolme turkoosiin pukeutunutta pelaajaa joiden urat joko jatkuvat edelleen jossain muualla tai ovat jo päättyneet. Ensimmäinen heistä on tuossa yläpuolen kuvassa komeileva Juhamatti Aaltonen. Mies pelasi täällä vain yhden kauden, teki jäällä melkein mitä halusi, solmi viisivuotisen jatkosopimuksen mikä myytiin lopulta vuokrakauden jälkeen KHL-seurallle. Yhden täällä pelatun kauden perusteella Aaltonen ei erityisesti henkilöidy Pelicansiin, mutta viiden vuoden sopparia ei ole tehty kenenkään muun kanssa ja miehen ura lähti Lahdessa nousukiitoon. Yksittäisenä hetkeä muistan Aaltosen pelin ylivoimalla, siniviivalla blokkaamassa purkukiekkoja.

Kolmikon toinen jäsen on Leo Komarov. Lahtelainen yleisö on aina tykännyt hieman rymistelevästä pelityylistä ja Leksa pääsi suosioomme kolmen täällä pelatun kauden aikana. Miehen bravuuri oli mennä maskimieheksi ja heiluttaa toista kättä maalivahdin näkökentän edessä -niin kauan kunnes temppu kiellettiin virallisesti. Eräässä ottelussa Pelicans kärsi pakkipulasta ja Leksa laitettiin puolustajaksi. Homma hoitui varsin mallikkasti, mitä nyt välillä katsojaa hirvitti pakin hyökkäysinnokkuus. Leksa on saavuttanut fanien suosion Lahden jälkeen myös Moskovassa sekä Torontossa.

Viimeisen maininnan ansaitsee seuraavassa kuvassa vasemmalla oleva turkoosipaita eli Marko Jantunen. Miehen ura on jo päättynyt liigatasolla eikä sen jälkeen ole aina mennyt hyvin. Nän kauniisti sanottuna. Onneksi tänä kesänä kuultiin hyviä uutisia ja Jarnan elämä on jälleen kohdillaan ja kiekon parista löytyi mielekästä tekemistä. Jarna aloitti uransa Lahdessa ja myös lopetti täällä kauteen 2009-10. Hän oli pelaajana melkomoinen persoona, mutta myös pirun taitava hyökääjä. Katsojan ei tarvinnut jännittää jos ottelu meni rankkareihin, sinnä Jarna upotti niitä kovalla prosentilla.

Yksi pelipäivän merkittävä rutiini on tietenkin se, missä ja miten ottelun seuraa. Tähän aikaan minulle vakiintui se tuttu rutiini: mahdollisimman monta kotipeliä paikan päällä ja loput radiosta. TV:n ilmaiskanavat näyttivät edelleen jonkin verran otteluita, mutta paikallinen media oli ja on edelleen ainoa puolueellinen kanava mitä kautta peliä voi seurata. Ja puolueellisuudella tarkoitan ottelun selostusta sekä kommentointia häpeilemättömästi turkoosien lasien läpi. Pelicansin ottelut kuuluvat Radio Voimalta ja kanavalta tulee järkevänoloista ohjelmaa myös ei-peliaikoina.

Lipsahdin vuosikymmen vaihteen myötä pariksi kaudeksi URHOtv:lle. Ikävä halliin ja tuttuihin ympyröihin ajoi kuitenkin pian takaisin oikealle kanavalle. Toistaiseksi en ole katunut päätöstä ja sillä mennään jatkossakin. Mutta ei hypätä vielä nykyhetkeen sillä jäljellä on monta tarinaa, niin turkoosia kuin sinivalkoistakin...


Seuraavassa osassa saadaan vieraita rapakon takaa.
Edellinen osa: Kärpänpurema