sunnuntai 16. elokuuta 2015

Unelmapäivä Isku Areenalla

Olen toisinaan täytellyt kaikenlaisia lippulappusia ja osallistunut arvontoihin sekä kisoihin. Joskus niistä on tullut palkintoja ja useimmiten ei. Mutta koskaan, milloinkaan en ole halunnut voittaa mitään niin paljon kuin Pelicansin tämän vuoden Kesäkuvakisaa. Palkintona oli päivä pelipäivän kulisseissa elokuun harjoitusottelussa, eikä sellaista saa rahalla mistään.

Kiitos kuvaani äänestäneille, kavereille tsemppauksesta sekä sille pienelle hituselle onnea mitä näissä aina tarvitaan: minä voitin! Kuvani "Kuudes kenttäpelaaja" löytyy Pelicansin Facebookista.


Suuri päivä koitti viime perjantaina. Pelicans oli edellisenä iltana voittanut Jyväskylässä Jypin 3-4 ja toinen matsi pelattiin Lahdessa heti siihen perään. Tässä erittäin kuvapainotteinen juttu päivän tapahtumista.
Joku oli laittanut perjantaina puurooni outoja jännähiutaleita, sillä aamupala ei maistunut ihan normaalilta. Saavuin Isku Areenalle aamupäivällä ja onnistuin ilmehtimään selfieen pientä hymyäkin vaikka jännitti. Normaalisti tuo stopmerkki on syytä ottaa tosissaan, nyt minut vietiin siitä ovesta sisälle halliin.


Hetki joukkueen kanssa

Pelicansin palaveri pidettiin lounge-tilassa. Pasi "Nupe" Nurminen oli jo puikoissa kun livahdimme paikalle ja jäin takariviin kuuntelemaan ohjeita. Palaverista jäi mukavan rento fiilis ja kuitenkin hommaa tehdään tosissaan sekä sitoutuneesti.

Sen jälkeen tapahtui jotain odottamatonta, sillä yhtäkkiä olinkin vaihtanut Nupen kanssa paikkoja ja olin tuolla edessä tussi kourassa. Noin lyhyellä varoitusajalla ja varsinkin aiemmalla, olemattomalla valmennuskokemuksellani en pystynyt taipumaan kovin monimutkaisiin ohjeisiin. Jonkinlainen piirros sinne fläppitaululle kuitenkin syntyi ja lopputuloksesta on pieni videonpätkä Facebookissa.

Valmennustuokion jälkeen sanoin joukkueelle muutaman sanan ja pääsin yhteiskuvaan...

...myös ihan oikeiden valmentajien kanssa. Pasi Nurminen ja Petri Matikainen -nämä herrat tietävät minua paremmin miten voitetaan lätkämatseja.

Tässä sitten on the pukukoppi. Lounge on heti tuossa oikealla seinän toisella puolella. Väliseinä ei ulotu kattoon asti joten pukukoppi ja lounge muodostavat yhden isomman tilan eikä kahta erillistä. Niiden yhteydessä on myös sauna, kylmäpalju, suihkut sekä fysiotiimin, lääkärin ja valmentajien huoneet. Pääsin kurkistamaan niihinkin.

Joukkueen kanssa vietetty aika oli ymmärrettävästi varsin lyhyt. Menin sinne kuitenkin kesken toisten työpäivän ja joukkue suuntasi yhteiskuvien jälkeen omiin toimiinsa. Suurin osa kahden ja puolen tunnin setistä kuluikin Isku Areenan muissa osissa. Mutta törmäsin kierroksella koko ajan pelaajiin, valmentajiin, huoltajiin ja muuhun henkilökuntaan. Ehdin myös vaihtaa muutaman sanan Ben Bloodin ja Janne Juvosen kanssa. Kierros kaiken tohinan ja toiminnan keskellä olikin erittäin hauskaa seurattavaa. Seuraavaksi eteen saattoi tulla huoltaja kädet täynnä luistimia tai vaikkapa lahtelainen kiekkolegenda Kari Eloranta.

Niin, ja kavereille tiedoksi: minua ei jouduttu raahaamaan väkisin ulos pukukopista. Ei, vaikka niin etukäteen kuvittelitte...


Hallikierros Isku Areenalla

Pelaajien kulkuoven vierestä löytyy jumppahuone, tai mikä tämä nyt onkaan ihan virallisesti. Se olikin ahkerassa käytössä. Tässä huoneessa on myös superhieno kapselikeitin millä pyöräytettiin minulle kaakao.

Huoltajien tilan seinällä on monenmoista aarretta, muun muassa se surullisen kuuluisa mikroauton rengas mikä nakattiin Pelicansin vaihtoaitoon Porissa lokakuussa 2009.

Vierasjoukkueen pukukoppi on simppelimpi ja pienempi kuin kotijoukkueen. Tilaa on kuitenkin mukavasti ja vierailijoiden huoltajat sisustavat sen vielä joukkueensa väreillä sekä vermeillä. Kotijoukkue toimittaa valmiiksi nimikyltin oveen, pientä evästä ja pyyhkeet sekä matsin jälkeen ruoan. Sama käytäntö on joka paikkakunnalla.

Päivän isäntinäni toimivat yhtä aikaa ja tilanteen mukaan vuorotellen Tomi-Pekka Kolu ja Antti Hakkarainen. Mukavia tyyppejä molemmat, meillä riitti hyvin juttua koko päiväksi.

Toimistolta löytyi kevään 2012 mitali. Tämä kirkastetaan vielä jonain päivänä, se on varma!

Pääsin tutustumaan myös muutamaan aitioon. Tältä näyttää aamujäät Teerenpelin teema-aitioista.

Aitio numero 15 on minun arvion mukaan yksi suurimmista ja sisustettu hieman eri tyyliin kuin oven takaa voisi kuvitella. Aivan ihana!

Hämmentävin hallikierroksella näkemäni esine oli klubikatsomossa bongattu pinnasänky. Se oli ollut edellisellä kaudella käytössä pelaajan kotona, lapsella siis, korjattu sieltä talteen ja matkalla seuraavaan sijoituspaikkaan. Silti oli hieman jännää löytää se katsomosta.

Lounashetki Lämärissä. Valitsin päivän listalta kalakeiton ja hyvää oli! Erityinen kunniamaininta keittiöön tarpeeksi pieniksi paloiksi pilkotuista raaka-aineista: ne oli helppo lusikoida heti suoraan suuhun ilman välivaiheita. Se nopeutti huomattavasti nälkäisen fanin ruokailua.

Käytävää pitkän sivun aitioiden takana. Seinällä on joukkuekuvia 2000-luvun alkupuolelta asti. Tilaa on vielä muutaman kauden kuvalle ennen kuin pitää miettiä mihin seuraava laitetaan. Kuvista bongattiin monta tuttua pelaajaa ja valmentajaa.

Tässä onkin sitten pöytä, jonka ääreen ei kannata istua ellei ole täysin varma siitä mitä tekee. Siitä nimittäin ohjataan mediakuutiota, musiikkia sekä hallin valoja. Videotuomarin koppi on tuolla harmaan seinän takana. Käytännössähän tämä koko keskus on pieni ulkonema pitkän sivun aitioiden yläpuolella. Näkymä sieltä jäälle on kieltämättä upea, ainoastaan lähimpiin kulmiin nähdäkseen joutuu kurkottelemaan pikkaisen. Nappasin sieltä kuvan myös jäälle, mutta siihen tuli niin paljon heijastuksia, että päätin jättää sen pois tästä. Joka tapauksessa odotan jo innolla millainen alkushow täältä laitetaan käytiin kun tosipelit alkavat syyskuussa.

Piipahdin myös hallin kuntosalilla. Laitteet ei ole ehkä ne kaikkein moderneimmat, kaikki kuitenkin toimii ja täällä on hyvin tilaa. Hallin vieressä on myös hiekkakenttä ja urheilukeskus on ihan vieressä, joten pelaajaat pääsevät helposti pitkällekin lenkille. Pelaajat myös vaikuttivat viihtyvän hallilla erinoimaisesti, mikä on hyvä merkki.

Ehdin nähdä kierroksellani takuulla kaikki mahdolliset Isku Areenan paikat, mihin ei normaalisti pääsisi. Kokeilin myös jäätä. Se oli laitettu jäätymään illaksi ja se todellakin jäätyi nopeasti! Kengänpohjat nimittäin tarrasivat heti kiinni jos jäi seisoskelemaan paikalleen.

Sitten olikin aika lähteä hetkeksi kotiin odottamaan iltaa....


Pelicans - Jyp 4-8, harjoitusottelu

Kun kilpailusivulla kuvailtiin palkintoa, niin siellä oli lyhyt maininta että pakettiin kuuluu myös illan ottelu. Kuvittelin miten päivän päätteeksi annettaisiin lippu matsiin ja toivoteltaisiin kiitosheit ja tervetuloa illalla uudelleen. Vaan ei: sain ottaa mukaan kaksi kaveria ja seurasimme matsin Pelicansin omasta aitoista. Se ei ole hallin suurimpia aitioita, varmasti yksi "pienimmistä", mutta kolmelle hengelle siellä oli tilaa enemmän kuin tarpeeksi -todellinen all inclusive kokemus!

Pelicansin aitio on kotijoukkueen hyökkäyspäädyssä Etlarin etupenkkipaikkojen vieressä. Etupenkkipaikkoja arvotaan paikallislehden tilaajille. Kulmasta näkee erittäin hyvin koko kaukalon.

Aitio tarjosi kiekkoviihteen lisäksi myös ruumiin ravintoa ja virvokkeita. Söin kotona välipalaa, mutta nämä ruoat nähdessäni iski välitön nälkä.

Pelicans ja Jyp ottamassa alkulämpöä. Avauserässä saatiin unelma-alku ja 4-0 johto. Jyp onnistui kuitenkin kääntämään pelin tasoihin ja ohi, mitä harvemin tapahtuu noin isoilla numeroilla, ei ainakaan kauden aikana. Yleisöä oli saapunut halliin ihan mukavasti ja pitkä sivu oli lähestulkoon täynnä katsojia. Toki muitakin paikkoja oli käytössä läpi ottelun.

Hämäävästä yhdennäköisyydestä huolimatta en ollut pelissä Juha Tapion seurassa. Iloisesti hymyilevä pariskunta on Selene ja Kalle. Hauskaa oli, viihdyimme erinomaisesti! Selene ja Kalle päättivätkin tulla kauden aikana uudelleen peliin.

Tappiosta huolimatta olin erittäin tyytyväinen myös päivän kiekolliseen antiin. Pelicans oli liikkeellä nuorella joukkueella ja moni lopullisen kokoonpanon pelaajista oli huilivuorossa. Ensimmäisen erän esitys oli suorastaan murhaavan hyvä. Suurin miinus oli Juvosen loukkaantuminen kolmannessa erässä. Toivottavasti mies on pian pelikunnossa eikä saanut vakavaa tärskyä.

Hallilta oli helppo lähteä kotiin hymyillen.


Loppusanat

Ennen perjantaita minulla oli kaksi Pelicansiin liittyvää unelmaa. Ensinnäkin halusin joskus päästä jollain (laillisella) keinolla joukkueen pukukoppiin ja se on nyt toteutunut. Toinen unelma on nähdä miten Pelicans voittaa mestaruuden Isku Areenalla, game sevenissä ja jatkoaikamaalilla. No, kun se mestaruus voitetaan, niin ehdoista voidaan kyllä tinkiä, pääasia että voitetaan. ;)


Kiitos joukkueelle ja Pelicansin organisaatiolle unohtumattomasta elämyksestä! 
Nähdään taas Isku Areenalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.