Konnasankareita ja magiaa

Markus Harju & Erkka Leppänen (toim): Praedor -kirotun maan kulkijat

Nappasin jälleen kirjastosta luettavaksi kotimaisia fantasianovelleja. Edellinen käsitteli lohikäärmeitä ja tällä kertaa liikutaan alun perin sarjakuvaksi luodussa maailmassa. Petri Hiltusen keksimät praedorit ovat palvottuja miekkasankareita, joilla harvemmin on puhtaat jauhot pussissa. Tapasin heidät jo yhdessä Käärmeenliekit-kokoelman novellissa ja halusin lukea lisää.

Praedorien maailma on hieman erilainen kuin mihin fantsiakirjallisuudessa on yleensä totuttu. Jaconia on täysin pyöreä alue, mikä on säästynyt (lähes kokonaan) normaalin elämän tuhonneilta kirouksilta. Sen ympärillä on kapea autiomaa ja sen takana Borvarian kirottu jättiläiskaupunki, mikä käsittää kaiken muun tunnetun maailman. Lukija opastetaan heti kokoelman alussa Jaconian/Borvarian saloihin ja kirjan voi lukea vaikkei olisi koskaan kuullutkaan praedoreista.

Kirotun maan kulkijoissa on mukan kaksitoista novellia, pääasiassa miesten kirjoittamina. Tyyliltään tämä kokoelma on miekkarankareita, tappeluita, juonittelua sekä hirviöitä satunnaisella romantiikalla maustettuna. Minulle tämä meininki upposi mainiosti. Lukemiselle oli välillä aivan liian vähän aikaa ja kirjan kahlaamiseen kului paljon kauemmin kuin olin suunnitellut. Tarina ei tökkinyt, vaan elämäni siinä ympärillä oli hieman kirottua. Noin niinkuin lukemista ajatellen.

Kokoelmassa on seuraavat yhdellä lauseella luonnehditut novellit:

Sakari Peuranen: Vanha ystävä

Syövyttävä limaklöntti syö.

Heikki Nevala: Ikuisuuden hinta

Alkemistin avulla ikuiseen elämään, kautta kirousten.

Jaakko Alamikkula: Sankarit

Pojan elämän koulun ensimmäinen oppitunti.

Jussi Katajala: Pimeyden meri

Kultaa, kunniaa ja kirouksia.

Mixu Lauronen: Lumiapinan klaani

Preador joutuu kyläetsiväksi.

Markus Harju: Vihan niityt, vanhat haavat

Nuorukainen ja kokeneet konkarit komennuksella.

Juha Jyrkäs: Varjosielu

Nuoripari kohtaa toisensa -sekä kirjan.

Arto Koistinen: Borvarian koirat

Naisen kaappaaminen on lopun alkua.

Anni Nupponen: Tulikyynel

Tapaamisella on aina syy ja seuraukset.

Jani Kangas: Liemien talo

Alkemiaa syrjäkujilla.

Shimo Suntila: Tuhat kuolemaa

Joskus kannattaisi kuolla ja vain yhden kerran.

Erkka Leppänen: Velhon tytär

Praedorin kosiomenot.

Kirotun maan kulkijat kertoo praedoreista yllättävän monipuolisesti. Odotin pelkkää taistelurymistelyä ja sain laajemman kattauksen näiden konnasankareiden elämästä. Inhimillistäkään puolta ei ole unohdettu. Kaksitoista eri kertojaa sekä tarinaa myös toimivat hyvin yhteen. Tällä kertaa kokoelmasta ei  kohonnut yksittäisiä suosikkeja, vaan pidin kaikista tasapuolisesti.

Osuuskumma on toki julkaissut paljon muitakin novellikokoelmia ja romaaneja, toivottavasti ehdin lukea heiltä vielä jotain tämän vuoden puolella. Tällä hetkellä minua kiinnostavat eniten steampunk- ja merirosvoantologiat, Anni Nupposen uusi romaani Kauheat lapset sekä Anne Leinosen Vaskinainen.