Fanimatka Jyväskylään

Perjantai 20.11. Jyp -Pelicans 4-3 ja

Karkasin viime torstaina sateisesta Lahdesta yhtä sateiseen Jyväskylään tutustumaan Keski-Suomen kiekkokulttuuriin. Matka oli kuluvan kauden ensimmäinen vierasreissuni ja myös ensimmäinen Jyväskylässä näkemäni liigamatsi.

Synergia Areena sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Jyväskylän keskustasta. Lähistöllä on ainakin yliopiston kampusta sekä useita Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia ja jonkinlainen urheilualue, mitä nyt pimeässä ehdin huomata. Ulkoa halli on symmetrisen muotoinen rakennus, mitään hirveän erikoista siinä ei ollut. Kiinnitin eniten huomiota pihassa nököttäneeseen tuttuun Reissu Ruodin bussiin.

Hei me saavuttiin pelipaikalle tihkusateen läpi ja täällä ollaan! Urheiluhullu kaverini Elina sai tuliaisena Lahdesta asiaankuuluvan huivin. Hän on seurannut Pelicansin otteita etänä ja odotti malttamattomana perjantain matsia, turkoosi joukkue kun nähtiin Jyväskylässä edellisen kerran  elokuun harjoitusottelussa. Elinan kaveri Suvi taas tuntee Synergia Areenan vähintäänkin yhtä hyvin kuin minä Isku Areenan. Hän hommasi meille liput ja esitteli paikat. Kiitokset Suville, oli erittäin kiva tavata ja tutustua uuteen jäähalliin asiantuntijan johdolla!

Synergia Areenan toisessa päädyssä on baari. Tämä on kieltämättä innovatiivisin baari, minkä olen missään jäähallissa nähnyt. Saavuimme pelipaikalle jo ovien auetessa joten baarissa ei ollut vielä tunkua. Erätauot vietimme käytävällä oman katsomon takana, enkä osaa sanoa millainen ruuhka tai ruuhkattomuus baarissa oli ottelun aikana.

Meillä oli loistavat paikat aivan vaihtoaitioiden takana. En ole koskaan opetellut ulkoa liigajoukkueiden yleisökapasiteetteja, mutta kuvittelin että minulla on edes jonkinlainen käsitys asiasta.  Synergia Areenan osalta arvio menikin sitten aika pahasti metsään. Kuvittelin hallin vähintään Isku Areenan kokoiseksi tai peräti hieman suuremmaksi. Se olikin yllättävän pieni: kapasiteetti vain 4365 katsojaa. Katsomo on molemmilla sivuilla ja päädyissä suunnilleen samanlainen. Vierasfanien katsomossa ottelua oli seuraamassa ilokseni muutama muukin turkoosipaita ja -huivi.

Lahdessa hallieväät on hinnoiteltu pääasiassa tasaeuroin, muutamissa tuotteissa myös 50 senttisillä. Jyväskylässä on tarjolla hyvin samanlaista, epäterveellistä evästä kuin täälläkin. Hinnoittelu on kuitenkin maltillisempi ja siellä käytetään kymmensenttisiä. En ollut nälkäinen, janoinen kuitenkin ja nautin mukillisen teetä 1,20 eurolla. Lahdessa sama maksaa 1,50 euroa.

Synergia Areenan käytävä on tilavampi kuin Isku Areenan, eikä se tuntunut missään vaiheessa ruuhkaiselta. Toki siellä on vähemmän katsojia, mutta minusta myös käytävä on leveämpi eikä kahden kopin naistenhuoneessa ollut missään vaiheessa tunkua. Käytävällä on myös nopeasti arvioituna enemmän kioskipisteitä kuin Lahdessa, tai ainakin se tuntui siltä. Osassa niistä pystyi maksamaan areenarahalla, samaan tapaan kuin täällä kausikortille ladattavalla rahalla.  Mukava juttu oli, kun hallissa kuulutettiin milloin erätaukoa on jäljellä kolme ja yksi minuuttia. 

Oma paikkani Isku Areenalla on aikalailla päädyssä, eikä sieltä oikein näe vaihtoaitioon. Jyväskylässä olikin mukava seurata pitkästä aikaa läheltä Pelicansin toimintaa ottelun aikana. Nupe hyödynsi hetken ja otti joukkueen pikapalaveriin kun toista maalia tarkistettiin videolta. 

Käyttäydyin vierashallissa hieman eri tavoin kuin kotona. Kannustan pääasiassa tapauttamalla ja nyt myös huutelin kaikenlaista tsemppaavaa läpi ottelun. Altavastaajan asema pakotti käyttämään ääntä, vaikka ei se jäähallissa kovin pitkälle kuulukaan. Tällä kertaa osallistuminen oli kuitenkin tärkeämpää kuin tulos. Eikä lätkämatsia vaan ole mahdollista seurata hiljaa ja reagoimatta. Ja olihan se erilaista sekä hauskaakin hyppiä ja tuulettaa kun muu halli oli hiljaa.

Ottelun jälkeen eniten puhututti Petun tempaus passittaa koko neloskenttä koppiin kesken ensimmäisen erän. Sekä maalivahtien vaihto edestakaisin. Asenteen korjaus ja nousu 3-0 tappioasemasta tasoihin aivan kolmannen erän lopussa maistui hyvältä sekin. Minä nautin niistä, sekä erityisesti kolmella kolmea vastaan pelatusta jatkoajasta. Se oli ehdottomasti viihdyttävin jatkoaika, mitä tällä kaudella olen nähnyt. Kauden alla uudistus (aiemmin jatkoaika pelattiin neljällä neljää vastaan) myytiin paremmalla, yleisöön uppovalla pelillä. Kun kentällä on tilaa, syntyisi enemmän ratkaisuja jo pelaamalla eikä voittolaukauksilla.

Lahdessa näkemäni perusteella en vielä jaksanut innostua jatkoajoista, mutta nyt sekin kolahti kuntoon. Jyväskylässä pelattiin tosissaan ja tekopaikkoja riitti kummallekin joukkueelle. Vihdoinkin se ylimääräinen tila näkyi kaukalossa tekemisenä eikä odotteluna. Ja ratkaisu saatiin pelaamalla, harmi vain että maalinteossa onnistui kotijoukkue eikä Pelicans.

Jyväskylän tuliaisena oli yksi piste sekä herkkuja töihin ja itselle. Jäin maisemiin vielä sunnuntaiksi ja palasin kotiin kun ottelu SaiPaa vastaan oli alkamassa. Reissusta jäi mukava fiilis, samoin Jyväskylästä kaupunkina. Pieni lomailu, vaikka vain parinsadan kilometrin päässä tekee aina terää.

Huomenna jälleen tuttuun turkoosiin halliin, nähdään siellä!