keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Märssykorillinen luettavaa

Anni Nupponen & Christine Thorel (toim.): Kristallimeri -tarinoita merirosvoista

Vanha tuttu kustantamo Osuuskumma ei petä. Jos et ole vielä tutustunut, niin tiedoksi että Osuuskumma julkaisee kotimaista spekulatiivista fiktiota eli spefiä. Viime vuoden lopulla ilmestynyt Kristallimeri on paras tähän mennessä heiltä (ja muutenkin) lukemani novellikokoelma. Pidin erittäin paljon esimerkiksi Joen jumalasta ja Käärmeenliekeistä. Kristallimeri lyö nämä monipuolisuudella, korkean tason tasaisuudella -ja pienellä yllätyksellä. Tässä nimittäin on kymmenen merirosvoaiheisen novellin lisäksi viisi sadan sanan raapaletta, yhteensä yhdeltätoista kirjoittajalta.

Olen aina lukenut novellikokoelmien tarinat järjestyksessä, mutta nyt jouduin tekemään pienen poikkeuksen. Kokoelman viisi raapaletta on ripoteltu pitkin reilua kahtasataa sivua ja ne kertovat yhden tarinan. Huomasin tämän toisen raapaleen kohdalla, luin sitten ne kaikki putkeen ja palasin takaisin novelleihin.
Luin Kristallimeren ahmimalla. Tarinoissa on usein aarre tai jokin muu tavoittelemisen arvoinen asia tai esine, aluksia sekä juonittelua. Ei kuulosta vielä kovin omaperäiseltä, eihän?

Tämä kokoelma onkin onneksi spefiä: merirosvot seikkailevat oikeassa ja keksityssä menneisyydessä, nykyajassa sekä tulevaisuudessa. Ensin melko kapealta vaikuttava teema laajenee tavallisten merien ulkopuolille ja jokainen kirjoittaja on laittanut noveliinsa sen pienen jutun, mikä kolahti minun lukuintoiseen sydämeeni. Mukana on vanhoja tuttuja kirjoittajia sekä aivan uusia. Pidin jo Käärmenliekeissä erittäin paljon J.S. Meresmaan novellista ja viimeistään nyt minun on aivan pakko tutustua myös hänen Mifonki-sarjaansa. Toinen takaraivossani jyskyttävä nimi on Janos Honkonen, joten Kaiken yllä etena päätyy myös luettavaksi. Ei sillä, ettenkö olisi noteerannut heidän teoksiaan jo aiemmin.

Kristallimeri sopii mainiosti spefin suurkuluttajille sekä genreen vasta tutustuville lukijoille. Merirosvoteemaa on helppo lähestyä ja se on houkutteleva. Kristallimeressä on osattu hyödyntää teeman perinteiset kliseet uudella twistillä sekä spefin mausteilla, ilman että tarinat ovat oikeasti kliseisiä. Ne ovat myös jännittäviä sekä koskettavia. Monen novellin päähenkilönä on nainen, joten oli ilo huomata ettei sukupuoli ole este kapteeniudelle.

Oli mukavaa lukea tämä kokoelma ja uskon että myös sen tekeminen on ollut huikea kokemus Osuuskumman tiimille! Nyt haluan oman merirosvolaivan.


Kristallimeri on vuoden 2016 ensimmäinen lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus.

Jatkoa ajatellen lupaan lukea enemmän kirjoja kuin viime vuonna. Ja lupaan myös lukea hyllyyni kertyneitä kirjoja, jotka ovat jääneet sinne muhimaan. Jostain syystä uuden luettavan hankkiminen on lähes aina vienyt minut kirjastoon eikä omalle hyllylle. Katsotaan miten niiden nyt käy...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.