Paluu rajojen taakse

Raita Jauhiainen: Terra Unionia, Toinen kirja & Hirunda, Toinen kirja (Allianssi.125)

Jos Allianssi.125 on sinulle uusi tuttavuus, niin suosittelen tutustumaan ensin sarjan aloitusosiin. Voit myös lukea eteenpäin, sillä spoilaan nyt lukemieni toisten kirjojen tapahtumia mahdollisimman vähän. 

Viime vuoden lopussa nostin Allianssi.125 -sarjan kuluneen vuoden TOP-5 listalle. Sarja jäi ajatuksiini ja halusin jatkaa sen parissa. Ensimmäisissä osissa oli vielä jokunen huomautuksen ja moitteenkin arvoinen asia, mutta toivoin sen paranevan edetessään. Lisäksi tässä on taustalla erittäin mielenkiintoinen idea ja halusin tietää miten sitä käsitellään jatkossa. Olisin lukenut nämä toiset kirjat huomattavasti nopeammin, jos vain päivissä tai viikoissa olisi ollut enemmän tunteja lukemiseen.

Sarjan toiset osat nimittäin ovat huomattavasti paremmat kuin ensimmäiset. Aloitin lukemisen jälleen Terra Unioniasta ja hyppäsin sitten Hirundan puolelle rajaa. Terra Unioniassa minua aiemmin paikoitellen häirinnyt dialogi on nyt kunnossa ja sujuvaa luettavaa. En enää ajatellut missään vaiheessa lukevani omakustannetta, vaan "ihan oikeaa" kirjaa. Heittomerkeissä sen takia, etten enää tee turhaan eroja kirjojen välille sen mukaan onko se suuren vai pienen kustantamon tuotos tai sitten omakustanne. Mikään näistä ei takaa etukäteen ehdotonta laatua (paitsi ehkä Osuuskumman tuotanto, missä en ole vielä törmännyt paskaan kirjaan) tai laaduttomuutta. Ehkä kustannustoimittaja olisi saanut Allianssi.125:en toisiin kirjoihin vielä jotain ekstrahyvää, mutta en jäänyt sellaista missään vaiheessa kaipaamaan.

Toinen merkittävä hyvä ero aiempaan on lähes olematon kirjojen päällekkäisyys. Terra Unionian ja Hirundan tarinat ja henkilöt, tai oikeastaan vain muutama heistä, kohtaa toisensa ainoastaan parilla sivulla. Tästä syntyy se mukava tilanne, että lukija on enemmän perillä kummankin maailman tapahtumista kuin henkilöt rajan toisella puolella. Eikä kerronnassa ole turhalta vaikuttavaa toistoa. Kahden yhtäaikaisen kirjan idea pääsee nyt siinä suhteessa oikeuksiinsa.

Kolmas ja eniten odottamani parannus on Terra Unionian ja Hirundan maailmojen syveneminen. Ensimmäiset kirjat antoivat vielä varsin mustavalkoisen kuvan kummastakin valtiosta ja yhteiskunnasta. Koin ne toistensa täysinä vastakohtina ja luokittelin heti Terra Unionian hyväksi joskin yksilöä rajoittavaksi. Hirunda taas oli pahempi mutta yksilön kannalta kiehtovampi useine mahdollisuuksineen. Toiset kirjat avasivat tarkemmin tilannetta enkä enää ole niin varma kummassa näistä haluaisin asua. Onneksi en joudu asumaan kummassakaan! Joka tapauksessa molemmat paikat ovat nyt moniulotteisempia kuin tarinan alussa.

Ja onhan näissä toisissa kirjoissa myös juoni. Hirundan puolella tapahtuu muutamia varsin outoja asioita. Sillä tavalla outoja, että uskon niille löytyvän vielä selityksen ja odotan jännittyneenä miten ne nivoutuvat kokonaisuuteen. En yllättyisi, vaikka vastauksia ei löydy vielä kolmansissa kirjoissa. Suosikkihahmoni on edelleen Saia, mutta myös Jani alkaa toimia (ihan pakostakin) eri tavoin kuin aiemmin, mikä on mielenkiintoista. Juonellisia yllätyksiä oli ehkä himpun verran enemmän Terra Unioniassa. Sillä puolen seurasin mieluiten Tilian ja Lemmuksen edesottamuksia ja ilokseni Anamonalta alkoi viimein löytyä myös kaipaamaani särmää. Hahmon kehitys ei toivottavasti jää vielä tähän.


Allianssi.125 -sarjan ensimmäisten osien jälkeen halusin palata tänne takaisin, ehkä hieman empien enkä mitenkään kiireellä. Nyt voisin lukea sarjan kolmannet osat vaikka heti. Lupasin kuitenkin lukea muutaman oman hyllyn kirjan tässä välissä... Kolmannet osat löytyvät paikallisesta kirjastosta, joten nappaan ne sieltä mukaani sopivan tilaisuuden tullen.