Reitti sydämen luo

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

Mutta nyt, vuosia myöhemmin, minun oli pakko ajatella, että Karim ja minä olimme erilaisia jollain erityisellä tavalla - ja että se tuntui olevan hirvittävän merkityksellistä ihmisille, jotka olivat tarpeeksi vanhoja ymmärtämään, mikä on tärkeää. Kiedoin käteni keinulaudan ympärille ja painoin otsani sitä vasten. Minä oli muhajir, jossa oli hitunen pataaniverta, Karim taas oli bengalilainen ja... punjabilainen? Sindhiläinen? Vai mikä? Minä mietin. Varmaan punjabilainen, ajattelin. Hänellä oli sukulaisia Lahoressa. Näinä aikoina, kun sisällissotaan suhtauduttiin vain kaukaisena muistona jolla ei ollut mitään tekemistä meidän nykyisen elämämme kanssa, Karimin punjabilaisuus nostattaisi kansakunnan etnisellä taistelukentällä varmaan enemmän intohimoja kuin hänen bengalilaisuutensa. Mutta oliko tällä kaikella oikeastaan mitään tekemistä Karimin ja minun kanssa? Tarkoittiko erilainen etninen tausta tosiaan sitä, että meissä oli syvällä sisimmässämme jotakin perinpohjaisen yhteensopimatonta?

Kaunis.

Se on ensimmäinen Kartanpiirtäjästä mieleen tuleva sana. Kansikuva on kaunis ja niin on tarinakin. Se vei minut kolmelle eri vuosikymmenelle ja kahdelle mantereelle. Suurin osa kirjasta tapahtuu Pakistanin Karachissa, kaupungissa josta minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä, ei ainakaan selkeää sellaista. Korkeintaan jokin haalea ajatus ja vielä vähemmän tietoa Pakistanin historiasta.

Kartanpiirtäjän voi hyvin lukea vaikkei tuntisi Pakistania tai Karachia. Riittää kun tutustuu lukiessaan kirjan päähenkilöihin Raheeniin ja Karimiin. Nuori tyttö ja poika ovat olleet toistensa parhaat ystävät syntymästä saakka ja heidän vanhemmillaan on pitkä yhteinen historia. Valitettavasti vain historia toistaa itseään: on levottomuuksia ja uusi (sisällis)sota uhkaa Pakistania. On myös sydämen levottomuuksia jotka uhkaavat toistaa vanhempien tekemiä virheitä. Ja tuon enempää en paljasta juonesta.

Yllätyin kovasti siitä, millaiseen Pakistaniin Kartanpiirtäjä minut vei. Karachi on väkivaltainen, eloisa, riehakas ja elosteleva sekä ennen kaikkea koti kirjan päähenkilöille. Hekään eivät vastanneet oletuksiani. On aivan omaa typeryyttäni että kuvittelin heidät niin kovin erilaisiksi kuin itseni -ja kuinka väärässä olinkaan...

Kirjan yksi teema on ennakkoluulot ja niiden kohtaaminen. Siinä mielessä Kartanpiirtäjä iski minua kannella suoraan naamaan, mutta se teki sen lempeästi. Kamila Shamsie kertoo Raheenin kautta jännittävän ja hauskan tarinan, missä huumori toimii hyvin vakavien aiheiden vastapainona ja hankilöhahmot tuntuvat pian alkusivujen jälkeen omilta perheenjäseniltä. Tyylikin on raikkas, sillä en ole lukenut samaan tapaan kirjoitettua kirjaa pitkään aikaan.

Kartanpiirtäjä ehti lojua aivan liian pitkään omassa hyllyssäni ennen kuin tartuin siihen. Älä pelästy tarinan maantieteellistä sijaintia, unohda ennakkoluulot ja lähde matkaan etsimään uusia reittejä!


Kartanpiirtäjä on helmikuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus.