maanantai 21. maaliskuuta 2016

Playoff huumaa Helsingissä

Viime perjantaina hyppäsin elämäni ensimmäisen kerrran fanibussin kyytiin. Aiemmin olen suosinut omatoimisia, usein myös muutaman päivän reissuja vieraspeleihin. Sopivasti lomapäivän kunniaksi ja kaverin jo ilmoittauduttua reissuun päätin lähteä mukaan kiekkohuuman. Pelicans oli selvinnyt tiistaina kahdeksan parhaan joukkoon kaadettuaan säälipleijareissa KalPan ja aloitti uuden ottelusarjan HIFK:ta vastaan. Lahdesta lähti matkaan kaksi bussia ja olin mukana Pelicansin organisoimassa kyydissä, toisen bussin järjesti kannattajaryhmä Lahen Turkoosi. Paikalle oli toki saapunut turkooseja faneja myös omilla kyydeillä.
Helsingin jäähallin ei-pääovi.
Perjantainen oli minulle myös ensimmäinen kerta Helsingin jäähallissa. Fanibussimme ehti paikalle puolisen tuntia ennen pelin alkua, joten en ehtinyt kiertää koko hallia. Olisi ollut mukavaa tutustua tarkemmin uuteen paikkaan, mutta sillä hetkellä tärkeintä oli löytää omat paikat ja virittäytyä tunnelmaan. Ehdimmekin hyvissä ajoin yläkertaan E1 katsomoon, jonne saapui myös Lahen Turkoosin bussillinen.
Piippuhyllypaikat. Mutta aivan sama, kunhan oltiin paikalla.
Ensimmäisellä erätauolla oli pakko saada ruokaa ja etsin sitä alakerran käytävältä. En osannut hahmottaa ihmismeren keskellä mitä saa ja mistäkin, joten olin hetken aikaa hukassa. Onneksi toinen turkoosi fani vinkkasi pitsapaikan ja ostin pari slaissia perinteistä kinkku-ananasta ja kyytipojaksi kokiksen. Nopeasti kun muistelen, niin hallilla myytiin pitsan lisäksi ainakin popcorneja, panineja, nakkeja ja jotain wrappejä. Ja tietysti juomia. Niin, ja tullessa käytävällä oli kakkutarjoilu, tai niin luulisin että oli. Näin joidenkin syövän kakkua, mutta saatoi se olla myynnissäkin.

Eräs kaveri kyseli minulta aiemmin samana päivänä mikä on Helsinkin jäähallin lihamuki ja nyt joudun tunnustamaan etten sitä tiedä. Nakkimuki pääsee varmaankin samaan kastiin, mutta muuten hallin ruokatarjonta vaikutti perinteiseltä jäähalliruoalta. Ja tämä päätelmä todellakin perustuu hyvin pieneen otantaan. Pitsajonossa kului muutama minuutti liikaa enkä aivan ehtinyt paikalleni toisen erän alkuun. Toisaalta, minulta jäi vain näkemättä HIFK:n toinen maali ja ehdin nähdä Pelicansin illan ainokaisen, joten eipä tuo haitannut... Mutta kyllä Isku Areena on aina Isku Areena, varsinkin kun tietää mistä mikäkin eväs kannattaa hankkia.
Helsingin jäähallin pääväri on punainen.
Perjantainen ottelu erosi katsomotunnelmalta huomattavasti edellisestä vieraspelistäni. Aiemmin kannustin kaverin kanssa kaksin vierasfanien keskellä, nyt oman ryhmän kanssa ja olihan se tottakai mukavaa! Vieressä hakanut rumpu jäi hyvällä tavalla soimaan päähän vielä yöksikin.
Erätauko. Ja vaijeri.
Helsinki on sopivan lähellä siinä mielessä, että sinne on kiva mennä pelkästään ottelun vuoksi. Bussimatka kestää tunnin ja vartin ja arkipäivänäkin ehtii takaisin kotiin vielä saman vuorokauden puolella. Fanibussi on myös helppo tapa lähteä reissuun kun kyyti ja liput on hankittu valmiiksi. Matkalla mennään toki järjestäjän aikataulun ja sääntöjen mukaan, ja tällä kertaa se oli vain hyvä juttu. Helsinkiin lähdettiin katsomaan matsia, se nähtiin, eikä etukäteisvalmisteluihin tarvinnut uhrata omaa aikaa ilmoittautumista enempää.

Pelicansin fanibussissa oli mennen tullen leppoisa tunnelma. Monella oli mukana omia "eväitä" ja niitä nautittiin matkan aikana, kuitenkin kohtuudella ja reissu sopi hyvin lapsillekin. Bussissa oli varmuuden vuoksi mukana myös järjestysmies.

Ensimmäisen ottelun voitti HIFK maalein 5-1 ja joukkueet kohtasivat uudelleen heti lauantaina Lahdessa. Sekin päättyi helsinkiläisten voittoon, tällä kertaa numeroin 0-3. Taistelu jatkuu tiistaina ja Lahdessa pelataan varmuudella ainakin tulevana torstaina.

Nähdään siis Isku Areenalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.