Runollinen syntykertomus

Juha Jyrkäs: Uniaika eli kertomus jumalista, käärmeistä ja ihmisistä

Viime vuonna lukemani törkeän hyvä Ouramoinen on saanut jatkoa! Tai oikeastaan esiosan. Ouramoinen oli sankaritarina valmiissa maailmassa, kun taas Uniaika on sitä edeltävä kertomus maailman, jumalten ja ihmisten synnystä sekä ennen kaikkea ihmisten ja käärmeiden välisestä konfliktista. Ja tämäkin on edelleen kirjoitettu runoksi:

Ensimmäinen päivänkoitto,
nousu auringon ihanan
oli kauneinta ikinä,
parahinta kaikin puolin;
aamunkoitot sen perästä,
tulevaiset päivännousut
olivat vain niin kuin varjo:
paljon sitä heikompia.

Ouramoinen osoitti miten hyvin Jyrkäs osaa käsitellä kieltä ja kalevalamittaa. Se on hänellä edelleen hallussa, eikä kielellä kikkailu enää hurmannut minua Uniajassa samalla tavalla kuin Ouramoisessa. Eikä se todellakaan ollut pettymys, se vain oli olettamuksena: tiesin mitä on tulossa ja luotin jo valmiiksi kirjailijan kykyyn.

Uniajan paras anti minulle oli uuden eeppisen kertomuksen luominen.

Kirjallinen maailma on täynnä Uniaikaa vastaavia syntykertomuksia. Ne lainaavat ja kierrättävät toisiaan jatkuvasti, niin keksityt tarinat kuin talteen poimitut kansanperinteetkin. Kun on lukenut muutaman, tietää jo periaatteessa miten seuraava kertomus etenee. Ei mikään helppo lähtökohta taas yhdelle tarinalle lisää.

Luin Uniajan nopeasti ja ahmimalla, kunhan olin ensimmäisen luvun verran totutellut jälleen pitkästä aikaa lukemaan runoa. Kertomuksen kunnollinen sisäistäminen ja siitä nautiskelu vaatisi vielä toisenkin lukukerran. Se on kuitenkin jo helppo sanoa, että Jyrkäs on onnistunut tavoitteessaan erittäin hyvin. Uniaika on tuoreen tuntuinen "jo kerrottu" tarina ja se oli ilo lukea. Kalevala ei tällä hetkellä ole minulla aivan tuoreessa muistissa, mutta uskallan väittää että Uniajan kertomus maailman, jumalten ja ihmisten synnystä on jotenkin järkeenkäyvämpi kuin Kalevalan versio. Yksi syy tähän on varmaankin Jyrkkään käyttämät viittaukset ihan oikeaan tieteelliseen faktaan: evoluution, maailmanhistoriaan, geologiaan ja niin edelleen. Iso käsi ja papukaijamerkki näille, tykkäsin!

...ja tästä on hyvää vauhtia tulossa koko kesän huonoin kirjaesittelyni, sillä helle on sulattanut ja jumittanut aivot. En vain saa enää irti mitään sen järkevämpää kuin että tämä on mainio kirja, hienoa että se on kirjoitettu ja se kannattaa lukea. Ehkä toinen lainaus pelastaa vielä jotain:

Uuden auringon säteissä,
lämpimässä aamunkoissa
sai venekin jo perille
uuteen ja luvattuun maahan.
Vihreänä se näkyikin,
raikkaana kuin pohjoistuuli,
ynnä kauniinkutsuvana,
ihanana ihmemaana.
Jäästä se oli vapautunut,
lumesta jo pois vetäytynyt.
Niinpä se olikin tuores,
hieno maa inehmoisille.

Myös Uniajan on kuvittanut Ari Tukiainen. Kirjan esipuheessa Juha Jyrkäs lupaa vielä kolmannen osan, mitä odotan jo innolla.

Kiitos ja anteeksi!