Kiekkoelämää kaukalon ulkopuolella

Marika Kakko: Lätkässä -Kiekkoperheen elämää

Tämän kirjan valitisn luettavaksi kansikuvan perusteella päädyttyäni ensin oikealle kirjaston hyllylle. Lätkässä on julkaistu 2010. Muistan kyllä miten tästä oli aikanaan juttua lehdissä, mutta kirja jäi lukematta sillä se ei käsittele jääkiekon peluuta, vaan kaikkea muuta mitä pelaajat ja heidän perheensä kohtaavat kaukalon ulkopuolella. Millaista arki on, kun parisuhteen toinen puolisko on ammattiurheilija ja työajat sen mukaisia? Lätkässä kerrotaan vaimojen ja tyttöystävien kautta, mutta ääneen päästetään myös muutama pelaaja.

Aloitin lukemisen sillä ajatuksella että tässä on tällainen kevyempi kesäkirja. Sivujakin on vain hieman alle 200. Kirjan ensimmäinen puolisko esittelee kirjan "lätkävaimot" eli kuka tapasi kenet ja milloin, missä he ovat asuneet, missä joukkueissa mies on pelanut, onko lapsia ja niin edelleen. Samalla kerrotaan miten parisuhde ja perhe-elämä joutuu mukautumaan miehen työn aikatauluihin ja millaisia haasteita siinä on. Kun perheen yhteisiä vapaapäiviä on vain yksi viikossa, niin monesti se tärkein tukirinki ja ystävyyssuhteet löytyvät toisten kiekkoilijoiden vaimoista ja perheistä.

Kirjan tämä osuus olikin hyvin pitkälti tuttu jo naistenlehtien sivuilta. Toki sillä erolla, että kirjassa asioihin päästään kerralla useamman henkilön kautta ja lehtihaastatteluja syvällisemmin.

Kirjan toinen puolisko oli minulle antoisampi. Viimeistään tässä vaiheeessa kiekkoperheiden tarinat viedään pois mukavuusalueilta ja monen ennakkoluuloissa olevat käsitykset glamour-elämästä ja jatkuvista juhlista ammutaan alas. Pidin erityisesti siitä että kirjassa muistetaan myös meitä faneja. Naiset kertovat mielipiteensä julkisuudesta sekä faneista ja pelaajiin kohdistuvasta kritiikistä. Jos joku haukkuu puolisoa ja hänen työntekoaan, mahdollisesti vieläpä lasten kuullen, on minusta täysin OK sanoa ettei se tai nimmarin (nykyään kai lähinnä selfieiden) pyytäminen ihan joka paikassa ole kivaa. Minusta tämä on hyvä muistutus. Vaikka jääkiekko antaakin meille faneille paljon, niin voisimme vastavuoroisesti antaa pelaajille sen vähän vapaa-ajan mikä heille jää. Edustus- ja fanitilaisuudet toki erikseen ja olenkin vetänyt rajan pelaajien kanssa jutteluun niihin. Jos joskus näen pelaajan jossain hänen vapaa-ajallaan, niin olen kuin en olisi tätä huomannutkaan.

Suurin osa kirjan tarinoista kerrotaan omilla nimillä. Muutama nainen esiintyy kirjassa nimettöminä ja se heille suotakoon. Kyseessä on ehkäpä kirjan negatiivisimmat kokemukset ulkomailta ja ymmärrän että on ollut tärkeämpää saada ne mukaan kirjaan, edes nimettöminä. Kertomus Venäjältä on aika karua luettavaa ja sisältää mustaa huumoria. Minusta se on myös yksi kirjan mielenkiintoisimpia kohtia.

Tämä kevyeksi luulemani kesäkirja oli antoisampi lukuelämys kuin ensin ajattelin. Pääsin kurkistamaan seuraamani lajin kulissien taakse. Jäin harmittelemaan ainoastaan kirjan keskittymistä jääkiekkoa pelaaviin tai valmentaviin miehiin ja heidän naispuolisoihinsa. Vaikka eletään 2010-lukua, niin jääkiekon maailma on edelleen valitettavan ennakkoluuloinen ja vanhanaikainen. En esimerkiksi tiedä yhtäkään liigatasolla pelaavaa avoimesti ei-heteroa kiekkoilijaa. Sama ongelma on monen muunkin urheilulajin kohdalla, toivottavasti asiat korjaantuvat jossain vaiheessa. En tarkoita, että asiasta pitäisi tehdä sen kummempaa numeroa. On vain väärin joutua esittämään olevansa jotain muuta kuin on, sen pelossa, että esimerkiksi joukkuetoverit tai fanit eivät siitä pitäisi.

Mutta takaisin Lätkässä -kirjaan. Tässä vaiheessa siihen olisi voinut ottaa edes vertailun vuoksi yhdenkin jääkiekkoa pelaavan naisen ja hänen puolisonsa. Ehkä joku tarttuu myöhemmin tähän aiheeseen ja tekee siitä oman kirjansa.

Lätkässä on harmillisesti tällä hetkellä ainoa löytämäni edes jollain tapaa Pelicansiin liittyvä kirja. Kirjaston hyllyssä on muiden kotimaisten seurojen historiikkejä ja kaikkea muuta jääkiekkoon liittyvää luettavaa, mutta kunnollinen turkoosi kirja sieltä puuttuu. Tuleva kausi on Pelicansin seurahistorian 20. joten olin vähän odotellut julkaisua sen tiimoilta, mutta edes huhua sellaisesta ei ole vielä tullut vastaan. Ja julkaisulla tarkoitan ihan oikeaa kirjaa, en esimerkiksi kausijulkaisun paksumpaa versiota.

Onneksi syksyllä ilmestyy lahtelaisen Marko "Jarna" Jantusen elämäkerta Läpi helvetin. Tyyliltään tämä on viime aikoina julkaistuista kiekkokirjoista lähempänä Ruutua kuin Selännettä. Läpi helvetin on lahtelaisen kiekon ystävälle ehdottomasti syksyn odotetuin kirja ja luen sen hetimiten kun se vain on saatavilla.

Jääkiekon tai muutenkin huippu-urheilun vaikutuksesta perheeseen ja muuhun urheilun ulkopuoliseen elämään kiinnostuneen kannattaa lukea Lätkässä. Kirjan jotkin kohdat voivat ärsyttää jääkiekkoa paremmin tuntevaa lukijaa liian tarkalla selittelyllä ja pienellä toistolla. Toisaalta tämä on helppo lähestyä vaikkei tuntisi aihetta entuudestaan, tarinoissa pysyy kyllä hyvin mukana. Lätkässä sopi minulle mainiosti parin sadepäivän kaveriksi kesälomalla.

Lätkässä on heinäkuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Tarkista kirjan saatavuus.