sunnuntai 14. elokuuta 2016

Seikkailun hurmaa kirjajahdissa

J.S. Meresmaa: Mifongin perintö
(Mifonki-sarja #1)

J.S. Meresmaa on minulle entuudestaan jo tuttu kirjailija, mutta vasta nyt pääsin hänen esikoiskirjansa kimppuun. Olen huomannut mifonkien arvioita aina vähän väliä muissa kirjablogeissa ja muodostanut niiden kautta jonkinlaisen käsityksen sarjasta. Viime aikoina olen vältellyt ihan tarkoituksella ja spoilerien pelossa sarjaan liittyviä juttuja. Mifongin perintö olisi varmasti tarttunut mukaani jo aiemmin, jos vain olisin osannut mennä oikealle hyllylle. Löydän varmaankin jo silmät kiinni Lahden kaupunginkirjaston fantasiahyllylle, mutta mifonkeja siellä ei ole koskaan näkynyt. Luultuani ensin kaikkien olevan koko ajan lainassa tajusin vihdoin katsoa saatavuustiedoista että nämä ovatkin nuorten puolella. Hyvä minä!

Pääsin vihdoin asiaan. Jostain syystä Mifongin perintö ei kuulostanut minusta sarjan avausosalta, pikemminkin jatko-osalta tai peräti sarjan päätökseltä. (Viides osa muuten ilmestyy myöhemmin tänä vuonna, en tiedä onko se viimeinen vai ei, en ole vielä kurkkinut tarinan etenemistä toisen osan takakantta pidemmälle.) Mifongin perinnön luettuani toki ymmärsin kirjan nimen ja hyvin se siihen sopii. Ajantasainen lista sarjan kirjoista löytyy J.S. Meresmaan sivulta.
Äkkiä peto käänsi kuononsa kohti ovea ja ponnisti tassuilleen. Vuode kitisi ja Ardis keinahti. Pedon suu aukeni, hän näki vaaleanpunaisen kitalaen ja rivin kellertäviä hampaita, jotka olivat terävämpiä kuin hänen valaanluukampansa piikit. Hän inahti peloissaan, puristi silmänsä tiukasti kiinni ja kätensä nyrkkiin.
Ardis muisti pudonneensa jokeen ja melkein hukkuneensa, koska oli Elingmarin perään lähtiessään joutunut oikoreitille sillalle kaatuneiden ajovankkurien vuoksi, mutta seikka tuntui merkityksettömältä nyt, kun musta kissapeto aikoi haukata hänet suihinsa.
Hän odotti kipua.
Sänky heilahti kun eläin hyppäsi alas ja lönkötti ovelle juuri kun se aukesi. Ardis raotti toista silmäänsä samaan aikaan helpottuneena ja jännittyneenä. Hän kohtasi muukalaisen tummien silmien katseen.
Mies työnsi suuren puuman tieltään ja sulki oven. "Kiljaisusi kuului alakertaan asti. Emäntä oli jo tulossa katsomaan mikä on hätänä, mutta selitin syyksi painajaisia. Jos hän olisi nähnyt Reun, me olisimme lentäneet täältä nopeammin kuin keihäs soturin kädestä."

Muinaiset salaisuudet ja juonittelut tuovat yhteen prinsessa Ardis Isvergalin sekä antikvariaattia pitävän suvun Dante Rondestanin, kun Dante pelastaa Ardisin hengen. Näiden kahden välille kehittyy erinäisiä tunteita, Ardis vain on luvattu toisaalle ja matkassa on muutama muukin mutka. Romanssi koukeroineen on kuitenkin vain Mifongin perinnön sivujuoni. Tarinassa etsitään kadonneita muinaisia kirjoja ja tavoitellaan suuria salaisuuksia sekä aika mahdottomia muutoksia omaan olemiseen. Ja jossain on myös legendaarisia mifonkeja: liskon kaltaisia olentoja jota ovat muovanneet maailmaa.

Kuulostaa ehkä vähän sekavalta, mutta kirjan sivuilla asia kyllä aukenee lukijalle.

Mifongin perintö on erittäin mukaansatempaava seikkailu, jossa on sopivasti huumoria. Osasin odottaa J.S. Meresmaalta hyvää luettavaa ja viihdyin tarinan parissa mainiosti. Hahmoja ei ole liikaa, mutta onneksi kirjan alussa on luettelo heistä, samoin kartta tapahtumapaikoista. Tosin jäin ihmettelemään miksi kaikkia kirjassa mainittuja paikkoja ei oltu merkitty karttaan. No, tiesin kuitenkin suunnilleen missä aina oltiin menossa.

Kirjassa on aika paljon lyhyitä lukuja, joten kokemuksena tämä muistutti TV-sarjan seuraamista. Nopeat vaihdokset paikasta tai henkilöistä toiseen sopivat tarinaan, ei siinä mitään. Ja huomasin myös, että ennakkokäsitykseni sarjasta oli paljon valjumpi kuin todellisuus. Ardis ja Dante ystävineen kokevat matkansa varrella monenlaista ja olisi helppoa arvata muista osista tietämättäkin että mifonkien taru on vasta alussa...

Tykästyin Ardisin ja Danten tarinaan niin paljon, että lainasin jo seuraavan osan. Lue sinäkin!

2 kommenttia:

Kolmen ällän ystävä, kiitos kommentistasi! :) Bloggeriin pukkaa niin paljon anonyymiä roskapostia, että jouduin sulkemaan kommenteista sen vaihtoehdon.