Seikkailun hurmaa ja juonitteluja

J.S. Meresmaa: Mifongin mahti
(Mifonki-sarja #3)

Fewrynn palasi metsästä mieli apeana. Hän ei ollut paljastanut läsnäoloaan äidilleen, vaan oli hiipinyt polulle vasta, kun tämä oli lähtenyt. Hän oli tehnyt väärin. Fewrynn tunsi sen selkäytimessään. Hän oli tehnyt väärin kurkkiessaan äitinsä yksityisiin muistoihin. Oli hän ollut oikeassakin: äiti ikävöi Ciarania. Mutta nyt hän tiesi, ettei veli ollut ainoa syy, mikä oli saanut äidin itkemään.
Fewrynn käänteli näkemäänsä mielessään.
Kuka oli mies, jonka hän oli nähnyt äidin muistoissa? Hän tunsi outoa tykytystä alavatsassaan, kun muistikuva hänen äitinsä muistoista heräsi hänessä eloon. Miehen seurassa oli ollut musta puuma, hyvin samankaltainen kuin Elefin liepeillä kiehnäävät vartijapantterit. Oliko mies pantterikansaa?
Mitä mies teki hänen äitinsä ajatuksissa?

Kolmanteen osaan edetessään Mifonki-sarja saa uusia näkökulmia: tapahtuu pienoinen sukupolven vaihdos ja ensimmäisten kirjojen päähenkilöt jäävät taustalle. Tarina on edennyt aloituksen jälkeen jo yllättävän monta vuotta ja selviää hyvin myös uusimmista käänteistä. Olin ensin hieman surullinen kun huomasin lukevani aiempaa vähemmän Ardisia ja Dantea. Vanhat tutut ja huimasti kasvaneet lapset Fewrynn ja Ciaran ovat hekin mielenkiintoista seurattavaa ja annoin pienen totuttelun jälkeen heidän viedä tarinaa eteenpäin. Heistä Fewrynn on hitusen kiinnostavampi, kiitos tästä ensimmäisen kirjan lopputapahtumille.

En kerro tämän enempää juonesta, sen sijaan jäin pohtimaan pienenä välitilinpäätöksenä mikä sarjassa on oikein koukuttanut minut ja listaan kymmenen hyvää syytä aloittaa Mifonkien lukeminen.


1. Tarina on viihdyttävä, eikä yritäkään kätkeä sitä...

2. ...olematta kuitenkaan pinnallinen. Tässä on syvyyttä.

3. Ardis ja Dante -ei mikään perinteinen rakkaustarina.

4. On helppoa kuvitella kulkevansa metsäsä puuman kanssa.

5. Tai sitten lentävänsä taivaalla mahtavan olennon selässä.

6. J.S. Meresmaan teksti etenee sujuvasti, suunnitellusti ja huumorin höystämänä.

7. Jokaisessa osassa on aina jokin uusi, kiinnostava juttu.

8. Sivuhenkilöissä on myös mielenkiintoinen hahmogalleria.

9. Kirjat ovat paksuja, tarina ei lopu heti kesken.

10. Koskaan ei voi lukea liikaa kotimaista fantasiaa.


Mifongin mahti jättää sarjan -jälleen kerran- aivan liian jännittävään kohtaan. Hamstrasin pääkirjaston aikuistenosaston remontin takia kotiin muuta luettavaa, joten pidän ehkä pienen tauon tämän kanssa. Lisää luettavaa on jo saatavilla kahden osan verran. Ja uskoisin ettei tarina pääty vielä siihenkään.


Mifonki-sarja on syyskuun lukuvinkkini Lastukirjastoille. Sarjan ensimmäinen osa on Mifongin perintö. Tarkista kirjojen saatavuus tästä.